Olof Lagus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olof Lagus
Lagus Olof.png
Henkilötiedot
Muut nimet Lars Olof Wilhelm Lagus
Syntynyt 11. maaliskuuta 1893
Padasjoki
Kuollut 20. huhtikuuta 1918 (25 vuotta)
Heinjoki
Jääkäri
Korkein sotilasarvo jääkärimajuri

Lars Olof Wilhelm Lagus (11. maaliskuuta 1893 Padasjoki20. huhtikuuta 1918 Heinjoki)[1] oli suomalainen jääkärimajuri. Hän kuoli epäselvissä oloissa, mahdollisesti henkirikoksen uhrina, Suomen sisällissodan aikana.[2][3][4]

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laguksen vanhemmat olivat metsänhoitaja ja filosofian maisteri Alexander Gabriel Lagus ja Emma Matilda Bellman. Hänen veljensä oli myöhemmin tunnetuksi tullut panssarikenraali Ruben Lagus.[2][3]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lagus kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1911 ja liittyi Nylands Nationiin. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla vuosina 1911 - 1913 ja lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1913 - 1914.[2][3]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havainnekuva M.G.K:n miehistä (Jääkäripataljoona 27:n konekiväärikomppania) Riianlahdelta vuoden 1916 rintamaoloista.

Lagus lähti 26. helmikuuta 1915 niin sanotulle opintomatkalle Ruotsiin. Missä hän liittyi yhtenä niiden ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 2. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 10. heinäkuuta 1915 alkaen pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan, missä hän palveli joukkueenjohtajana. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Lagus suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin.[2][3]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lagus saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi komppanianpäälliköksi 1. jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, josta hänet nimitettiin myöhemmin 22. maaliskuuta 1918 alkaen edellä mainitun pataljoonan komentajaksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä. Lempäälästä hän lähti kohtalokkaalle matkalle, kun koko 1. jääkärirykmentti siirrettiin Antreaan 17. huhtikuuta 1918.[2][3]

Viimeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lagus sai surmansa päähän ammutusta luodista 20. huhtikuuta 1918 Karjalankannaksella, Heinjoen Ristseppälässä. Ruben Laguksen elämäkerran kirjoittaja Erkki Käkelä kirjoittaa: oli juotu kahvia ja konjakkia, jonka jälkeen Olof lähti majapaikkaan majuri Nils Ero Gadolinin ja 27-vuotiaan everstinrouva Harriet Thesleffin (1891-1965) kanssa. Harriet Thesleff jonka isä oli viipurilainen arkkitehti Eduard Dippell oli naimisissa eversti Wilhelm Thesleffin kanssa josta tuli samana vuonna kenraalimajuri ja Suomen ensimmäinen sotaministeri. Matkalla majapaikkaan Olof ammuttiin. "Tapaus Lagusta" ei koskaan tutkittu Ruben Laguksen sinnikkäästä painostuksesta huolimatta. Epäselväksi jäi, kuka Olof Laguksen ampui, ehkä Gadolin tai Thesleff, vai tekikö hän itsemurhan. Everstiluutnantti Erkki Käkelä arvelee, että jutun taustalla on ollut vaikutusvaltaisia voimia. Thesleff otti myöhemmin avioeron vaimostaan. [2][3][4]

Lagus oli kuollessaan naimaton ja kirjoilla Helsingin eteläisessä ruotsalaisessa seurakunnassa, hänet on haudattu Laguksien sukuhautaan.[1]

Toimittaja Martti Backman on kirjoittanut Laguksen surmasta dokumenttiaineistoon pohjautuvan romaanin Harriet ja Olof. Rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918 (Gummerus 2016),[5] jossa näkökulma on Laguksen perheen[4].

Hariet Thessleffin jälkeläinen, teatteriohjaaja Milja Sarkola, on kirjoittanut aiheesta näytelmän Harriet, jonka ensi-ilta on Ryhmäteatterissa 13. helmikuuta 2019. Näytelmässä tarkastellaan tapausta useasta näkökulmasta.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jernström, Erik: Jääkärit maailmansodassa, Sotateos oy Helsinki 1933
  • Käkelä, Erkki: Ruben Lagus, panssarikenraali, Panssarikilta, Gummerus, Jyväskylä 1994.
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Suomen sotasurmat 1914-1922 © 2001- Valtioneuvoston kanslia, Suomi Finland.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen sotasurmat 1914-1922
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  3. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  4. a b c d Susanna Laari, Isoäidin salaisuus, Helsingin Sanomat 10.2.2019 s. C 2–3
  5. Gummeruksen esittelysivu Backmanin kirjasta
  6. Jernström 1933: 148.