Oleksa Novakivskyi
| Oleksa Novakivskyi | |
|---|---|
| Олекса Новаківський | |
 Omakuva 1911. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. maaliskuuta 1872 Slobodo-Obodivka, Olhopilin piirikunta, Podiljan kuvernementti |
| Kuollut | 19. elokuuta 1935 (63 vuotta) Lwów, Puola |
| Ammatti | taidemaalari |
| Taiteilija | |
| Aktiivisena | 1911 alkaen |
| Taidesuuntaus | naturalismi, impressionismi, symbolismi, ekspressionismi |
Oleksa Novakivskyi (ukr. Олекса Новаківський; 14. maaliskuuta 1872 Slobodo-Obodivka, Olhopilin piirikunta, Podiljan kuvernementti – 29. elokuuta 1935 Lwów (Lviv), Puola) oli ukrainalainen taidemaalari ja opettaja.[1]
Novakivskyi opiskeli maalausta 1888–1892 Odessassa sekä 1892–1893 ja 1895–1900 Krakovan taideakatemiassa, jossa hänen opettajanaan oli muun muassa Jan Stanisławski. Hän sai valmistuttuaan kultamitalin. Hän asettui asumaan Krakovan lähelle Mogiłaan (nykyisin Nowa Huta) ja teki lähinnä maisemamaalauksia. Hän piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Krakovassa 1911. Hän sai suojelijakseen metropoliitta Andrei Šeptytskyin ja siirtyi vuonna 1913 Lviviin, jossa hän piti näyttelyt 1920 ja 1921. Hän perusti vuonna 1923 nimeään kantavan taidekoulun.[1]
Krakovassa asuessaan Novakivskyi maalasi naturalismin ja impressionismin tyyliin maisemien lisäksi muotokuvia, asetelmia ja laatukuvia puolalaisten aikalaisten tapaan. Ensimmäisen maailmansodan aikana hänen tyylinsä kehittyi symbolismin ja ekspressionismin suuntaan, esimerkkeinä Sotamadonna (1916), Pyhän Yrjön katedraali (1916), josta hän vuosien mittaan maalasi useita versioita, kuten täyttä ekspressionismia edustavan version (1921–1922), ja Kuoleman enkeli (1919). Hän maalasi monien tunnettujen aikalaisten muotokuvia. 1920-luku toi hänen väreihinsä eloisuutta ja viivoihin liikettä. Ekspressionismia edustavat maisemamaalaukset Pyhän Yrjön katedraali (1921–1922), Satu Hutsulin alueesta (1927) ja Grehitvuori (1934), Sodan Moolok (1919), omakuva vuodelta 1918 sekä muotokuvat Dovbush (1931) ja O. Barvinskyi (1932).[1]
Novakivskyin tuotanto käsittää yli 500 öljytyötä, osa keskeneräisiä. Lvivissä avattiin vuonna 1972 hänen tuotantoaan esittelevä museo.[1]
-
Asetelma 1916 -
Pyhän Yrjön katedraali 1932 -
Leda -
Kuoleman enkeli (1923)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Sviatoslav Hordynsky: Novakivsky, Oleksa Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 18.1.2023. (englanniksi) (Sisältää teoskuvia)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oleksa Novakivskyi Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
