Oikeudenmukainen oikeudenkäynti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti on tullut ilmaisuna osaksi Suomen lakikieltä Suomen liittyessä Euroopan ihmisoikeussopimukseen vuonna 1990. Kyseessä on termin fair trial käännös Suomeksi.

Ihmisoikeussopimuksen kuudes artikla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. artikla määrittää ne asiat, joista päätettäessä jokaisella tulee olla oikeus saada asiansa käsitellyksi nimenomaan tuomioistuimessa ja että menettelyn siellä tulee olla oikeudenmukainen.

Kuudennen artiklan 1. kappale kuuluu seuraavasti:

Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin

1. Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Päätös on annettava julkisesti, mutta lehdistöltä ja yleisöltä voidaan kieltää pääsy koko oikeudenkäyntiin tai osaan siitä demokraattisen yhteiskunnan moraalin, yleisen järjestyksen tai kansallisen turvallisuuden vuoksi nuorten henkilöiden etujen tai osapuolten yksityiselämän suojaamisen niin vaatiessa, tai siinä määrin kuin tuomioistuin harkitsee ehdottoman välttämättömäksi erityisolosuhteissa, joissa julkisuus loukkaisi oikeudenmukaisuutta.

Artiklan 2. kappaleessa säädetään syyttömyysolettamasta:

2. Jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.

Artiklan 1. kappaleessa on vain pääkohdat seikoista, jotka oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu (laillinen ja riippumaton tuomioistuin, oikeudenkäytön julkisuus). Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sisältö onkin jätetty ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön varaan. Kuitenkin artiklan 3. kappaleessa on säädetty vähimmäisoikeuksista, jotka rikoksesta syytetylle on taattava.

3. Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet:

a) oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä;

b) oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan;

c) oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa;

d) oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat;

e) oikeus saada maksutta tulkin apua, jos hän ei ymmärrä tai puhu tuomioistuimessa käytettyä kieltä.

Suomen perustuslain 21. pykälä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin otettiin myös Suomen kansalliseen perusoikeusluetteloon. Nykyisin säännös on perustuslain 21 §:ssä, joka kuuluu seuraavasti:

21 §. Oikeusturva.
Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Perustuslain 21 § on soveltamisalaltaan laajempi kuin ihmisoikeussopimuksen 6. artikla. Ihmisoikeussopimuksen määritelmää oikeuksista ja velvollisuuksista päätettäessä on tulkittu siten, ettei siihen kuulu esimerkiksi kaikki virkamiesoikeudelliset asiat tai veroasiat.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ervo, Laura: Oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30591-X.
  • Hallberg, Pekka: Oikeudenmukainen oikeudenkäynti 2000-luvulla. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus, 2001. ISBN 952-14-0504-X.
  • Kyllönen, Ari: Kollektiivijäävi. Kuopio: Pitkos Books, 2011. ISBN 978-951-842-353-2.
  • Kyllönen, Ari: Tuomarin ennakkoasenne esteellisyysperusteena. Kuopio: Pitkos Books, 2012. ISBN 978-951-842-355-6.
  • Tapanila, Antti: Tuomarin esteellisyys. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 2007. ISBN 978-951-855-272-0.