Ohjaaja Niskasen puheilla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ohjaaja Niskasen puheilla on Joni Skiftesvikin Suomen Yleisradion Radioteatterille kirjoittama kuunnelma, jonka ensilähetys oli 29. maaliskuuta 2010. Ohjaajana oli Kari Paljakka, äänisuunnittelijana Hanna-Helena Kinnunen, tuotantojärjestäjänä Lasse Lehtonen ja tuottajana Eero Aro. Kuunnelman kesto on noin 28 minuuttia ja sen roolijako on seuraavanlainen:


Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kuunnelman tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuunnelman alussa kuullaan amerikkalaisen elokuvan ääniraitaa, ja tätä kuullaan myös pariin otteeseen jatkossakin. Heikki muistelee miten Raution Saimi on kaupassa kehunut Heikin edesmennyttä isää komeaksi kuin filmitähti.

Heikki ei lähde Rohmurannan kentälle pelaamaan lentopalloa, vaan menee katsomaan elokuvaa Poika delfiinin selässä, jonka pääosissa ovat Alan Ladd ja Sophia Loren. Keskustellaan Laddista.

Kotona äiti lukee sanomalehti Kalevasta, että ohjaaja Mikko Niskanen edustajineen on Oulun Kauppahotellissa pestaamassa noin viisitoistavuotiaita Oulun murretta osaavia poikia elokuvaan. Heikki käy kirjastossa lainaamassa Paavo Rintalan Pojat (romaani)-romaanin, johon elokuva perustuu. Hän lukee sitä iltamyöhään, muun muassa Adolf Hitlerin vierailusta Mannerheimin 75-vuotispäivillä. Oulun pojat ovat saaneet siitä aiheen näytelmäänsä. Äidillä on mahavaivoja ja hän epäilee, onko Rintala sopivaa luettavaa. Hän huomauttaa, että sen sijaan poika voisi lukea ruotsin ehtoja. Tex Willer ja Pecos Bill ovat kuulemma kiinnostaneet enemmän.

Aamulla äiti on lähdössä sahan lautatarhalle töihin leimaamaan laivoihin lastattavia lankkuja. Hän muistuttaa Heikkiä kotitöistä. Tämä aikoo lähteä kello 11 Peltosen linja-autossa Ouluun ostamaan sandaaleita Kenkä-Aitasta, joka on Pakkahuoneenkadulla.

Heikin kaveri Kake on lähdössä samassa kyydissä Diakonissalaitokselle silmälääkäriin ja käy ilmi, että hänelläkin on sama Rintalan kirja. Kakella on matematiikassa ehdot. Pojat moittivat opettajia ja etenkin matematiikan opettaja Sauvolaa, joka on menettänyt rintamalla hermot. Tämä kuulemma kiivailee Venäjää vastaan ja laulaa samassa mieskuorossa kuin Pomolassa asuvat Repolan herrat. Kaken isä on ollut sitä mieltä, että Suomi-Neuvostoliitto-Seuran tulisi puuttua opettajavalintoihin. Heikki mietiskelee miten hänen asemansa paranisi jos hänestä tulisi filmitähti työväentalon valkokankaalle.

Ouluun saavuttaessa Kake lähtee Heinäpään suuntaan ja pojat aikovat lähteä takaisin kello neljän autolla ja käydä sitä ennen Valion baarissa. Heikki säikkyy liikenteen vilkkautta ja muistelee Apu-lehden juttuja filmitähdistä. Samaten hänelle tulee mieleen, miten pojat olivat aikaisemmin käyneet hissitalosta Patelle kengät ja myyjättärellä oli ollut saksalaisia seuralaisena. Radiossa oli kehotettu "Rukoile Suomen kansa!". Kuullaan saksalaista schlageria.

Heikki pohtii pitäisikö hänen lähteä rautatieasemalle vai Hupisaarille päin. Hän valitsee väärän vaihtoehdon ja saapuu aseman alikäytävälle. Hän muistelee miten pojat olivat siellä tarjonneet saattoapua naisille. Hän kysyy ohikulkevalta mieheltä tietä Kauppahotellille, jonka nimen mies vääntää muotoon Kuppahotelli.

Heikki muistelee miten äiti on neuvonut käyttäytymään työnhaussa Huttusen puheilla. Tämä oli kuitenkin lähettänyt pojan kotiin kasvamaan. Samaten hän arvioi aikaisempia kokemuksiaan näyttelemisestä: alaluokilla satunäytelmiä, tonttuleikkejä ja työväentalon näytelmäpiirissäkin. Osuuskaupan juhlassa itse Yrjö Kallinen on kehunut pojan artikulointia. Heikki aikoo tehdä Niskaseen hyvän vaikutuksen muun muassa kertomalla, että on aina tilaisuuden tullen ollut katsomassa Oulun Työväennäyttämön esityksiä.

Heikin saapuessa Kauppahotelliin sihteeri kertoo, että Niskasen sijasta paikalla on nyt tämän assistentti ja tuottajan edustaja on tulossa. Sihteeri soittaa assistentille uudesta hakijasta, jota kuvailee tavallisen näköiseksi, ristiveriseksi ja harjastukkaiseksi. Heikki ohjataan odottamaan kahden muun pojan luo. Toinen näistä on Osmo ja toinen, jonka nimi on kuulemma Vesa tai Vesku, on uppoutunut Pojat-kirjan lukemiseen. Heikki kertoo Osmolle hakevansa Jaken roolia, kun tällä ei ole helppoa niin kuin ei Heikillä itselläänkään. Osmonkin äiti on yksinhuoltaja ja sairaalassa siivoojana.

Heikki miettii miten lähipiiri reagoi kun tieto hänen elokuvaroolistaan tulee ilmi. Äiti saa olla kerrankin ylpeä pojastaan.

Sihteeri kehottaa Osmoa menemään huoneeseen 22 assistentin puheille. Poikien mielestä nainen on kuin vankileirin vartija.

Heikki miettii taas Raition Saimin sanomisia Heikin isästä, jota on verrattu Tauno Paloon ja jonka piirteitä Heikkikin on kuulemma perinyt.

Palattuaan Osmo kertoo, että haastattelija oli vinoillut hänen olevan uusi Chaplin, eikä hän ollut saanut osaa. Toisen pojan mennessä koettamaan onneaan Heikki miettii, että tämä on kuin ilmetty Jake. Heikki lukee kirjasta luonnehdintaa Jakesta, jota Urkki haukkuu Hoikan akan pojaksi. Jake suuttuu tästä ja muistuttaa esittävänsä poikien teatterissa Erwin Rommelin osaa.

Käytyään silmälääkärissä Kake tulee myös omien sanojensa mukaan vilkaisemaan hotellia, kun ei ole sellaisessa ennen käynyt. Heikki puolestaan keksii tarinan, että hän on muka tullut tapaamaan sukulaistaan. Kumpikaan ei tohdi tunnustaa tulleensa hakemaan elokuvaosaa, joten pojat päättävät lähteä Valion baariin. Samalla Vesku lähtee iloisen näköisenä haastattelusta.

Kotona äiti toruu Heikkiä hukkareissusta kun kengätkin jäivät ostamatta. Heikki sanoo, ettei muka löytänyt sopivia ja on saanut päänsärynkin bussin vuotavan pakoputken takia. Äiti sanoo, että Heikin pitäisi taas mennä aamulla Huttusen puheille työpaikan toivossa. Nukahdettuaan Heikki näkee pahaa unta elokuvanteosta, missä saksalainen sotilasosasto laulaa Erikaa ja ohjaaja Niskanen antaa tiukkoja ohjeita. Heikki luopuu unessa elokuvahaaveistaan.

Äiti herättelee ja lupaa laittaa iltateetä. Hän kertoo myös että Niemelän Kyllikki on pyykkinarujen välissä kertonut Eilan kehuneen Heikkiä tavallista fiksummaksi pojaksi.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.