Ogul Qaimiš

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ogul Qaimiš-kaanitar, Oqol-Qaimiš Khatun (k. 1251) oli syntyisin merkiittien-heimosta ja suurkaani Güyükin päävaimo. Tämän kuoleman jälkeen hän oli Mongolivaltakunnan sijaishallitsija vuosina 1248–1251.[1]

Hänet annettiin Güyükin vaimoksi, kun Tšingis-kaani oli nujertanut merkiittien-heimon kapinan vuosina 1216-1219. Ogul Qaimišille ja Güyük-kaanille syntyi kaksi poikaa, Koja-Ogul ja Naqu. Kun aviomies kuoli huhtikuussa 1248 Qum-Sengirissä Turkestanissa, hän toi tämän ordan Ögödein apanage-läänityksen Emil-Qobaqin alueelle. Güyükin tärkeimmät virkamiehet Tšinqai, Qadaq ja Bala auttoivat Ogul-kaanitarta toimimaan valtionhoitajana. Hän vietti aikaansa mongolien šamaanien kanssa, eikä hänellä ollut anoppinsa Töregene-kaanittaren poliittisia taitoja. Useimmat prinssien käskyistä annettiin hänen tietämättään.

Ennen Ogulin hallintokautta tai sen aikana hänen aviomiehensä suurkaani Güyükin kenraali Eljigidei lähetti suurlähetystön Ranskan Ludvig IX:n hoviin tarjoamaan liittoa muslimeja vastaan. Ogul-kaanitar karkotti luotaan vuonna 1250 Ludvig IX:n vastalähetystön ja kertoi lähettiläs, dominikaani André de Longjumeaulle, että heidän lahjoistaan huolimatta Ranskan tulisi alistua mongolivaltaan, jotta se välttyisi mongoliarmeijan aiheuttamalta tuholta. Ogul Qaimišin hallituskausi ei erottunut juuri mitenkään, ja hän pysyi suurelta osin politiikasta taustalla. Hänen merkittävin politiinen tekonsa oli nostaa talonpoikaisväestön verotusta kymmenkertaiseksi perinteisestä yksi sadasta eläimestä epärealistiseen yksi kymmenestä eläimeen.[1]

Ogul-kaanitar piti valtaa vuoteen 1251 saakka, jolloin Möngke-kaani valittiin suurkaaniksi. Hänen omat poikansa Naqu ja Koja sekä Ögödein pojanpoika Širemün (äiti Qadaqach, vuonna 1237 kuolleen suosikkipoika Köchün vaimo) myös vaativat valtaistuinta itselleen tuloksetta, koska Tšagatai-kaanit ja heidän johtajansa Jesü Möngke kannattivat Ogulia. Kaaninvaalissa vuonna 1249 Möngke oli jo valittu kaaniksi, mutta Ogul ja hänen poikansa kieltäytyivät osallistumasta. Kun Möngke oli vuonna 1251 valittu kurultaissa suurkaaniksi, Ogul ja hänen poikansa yrittivät syrjättää hänet. Tuloksena oli että Koja karkotettiin, Širemun teloitettiin.

Ogul otettiin lopulta vangiksi, hänen kätensä ommeltiin yhteen nahkaremmeillä, ja Möngke asetti Ogulin julkisen oikeudenkäyntiin joulukuussa 1252, samalla kun hän puhdisti kaikki osavaltion osat, joita hän piti uskollisena edelliselle hallitukselle, erityisesti Ögödein-klaaniille. Oikeudenkäynnissä Ogul riisuttiin alasti keisarillisten naisten edessä suljetussa jurtassa, jossa hän raivosi mm. Sorghaghtani Bekille ​​ja häntä syytettiin siitä, että hän oli liiaksi sekaantunut šamanismiin valtion etuun nähden sekä oli syyllistynyt maanpetokseen. Syylliseksi todettua Ogulia kidutettiin ja hänet heitettiin Kerulen-jokeen huopasäkkiin käärittynä - mongolien oikeuden mukaan tämä kohtalo oli yleensä varattu noidille, koska uskottiin, että paha ei voi ylittää juoksevaa vettä ja se saattaa jopa puhdistaa sen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mark Cartwright: Women in the Mongol Empire World History Encyclopedia. Viitattu 5.7.2023. (englanniksi)