Ogoi Määränen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ogoi Määränen esiintymässä Kalevalan 100-vuotisjuhlilla Helsingin Messuhallissa v. 1935. Kuvaaja Pietinen Museovirasto Finna

Ogoi (Agafia) Määränen os. Härkin (14.5.1858 Suojärvi – 1940 Helsinki) oli arvostettu runonlaulaja ja kansanparantaja Suojärveltä. Kansanrunouden kerääjät saivat häneltä yhteensä 137 runoa ja loitsua talteen. Ogoi Määräsen pronssinen näköispatsas, johon hänet on kuvannut kuvanveistäjä Taisto Martiskainen v. 1981, sijaitsee Bomban karjalaistalon pihalla Nurmeksessa[1][2]Hänen haudallaan Helsingin ortodoksisella hautausmaalla on Suojärvi-seuran ja professori Martti Haavion hankkima muistomerkki. Ogoi Määräsen elämänvaiheista kertoo Maija-Liisa Sutisen ohjaama televisiofilmi Ogoi, isoäitini. (1983)

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ogoi Määränen syntyi ja vietti lapsuutensa Kaitajärven kylässä Suojärvellä. Hänen isänsä oli Ilja Härkin ja äitinsä Jeudokia Härkin.[3][4] Mentyään naimisiin suutari Jermei (Djermei) Määräsen kanssa hän muutti Suojärven Moisienvaaraan (Moisseinvaara, Moisenvaara).[3] Heille syntyi kolme poikaa.[3][5]

Ogoi Määrästä kuvataan työteliääksi ja monitaitoiseksi kansannaiseksi, joka oman perheensä ja karjan hoidon ohella toimi myös lapsenpäästäjänä eli tuon ajan kätilönä, osasi lausua verensulkusanat ja kävi myös lempeä nostattamassa.[6]

Runonlaulaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runonlaulajia Kalevalan 100-vuotisjuhlilla v. 1935 Vasemmalta Ogoi Määränen, Domna Huovinen ja Oksenja Mäkiselkä Kuvaaja Pietinen Museovirasto Finna

Härkinit olivat runonlaulajasukua.[7] Jo Europaeus oli kerännyt runoja Ogoin isoisältä ja myöhemmin niitä oli saatu hänen isältään ja sedältään[3].[8][9] Myös Ogoin sisaret osasivat runonlaulun.[7] Ogoi Määränen osasi sekä kaikki Suojärvellä yleisesti tunnetut runot että myös harvinaisempia. Hänen monipuolinen ohjelmistonsa kattoi eeppiset ja lyyriset naisten kertauslaulut, kertomarunot, kehto- ja leikkilaulut sekä loitsut, poverkat ja arvuutukset.[6] Hän taisi laulut myös Neitsyt Mariasta, Lemminkäisestä, Ogoista ja papinpojasta, Isosta härästä ja Iro-neidosta.[3]

Hän lauloi perinteen tallentajille jopa yhdeksän tuntia kerrallaan.[10][10] Edvard Vilhelm Ahtia kävi Suojävellä v. 1904 ja sai Ogoi Määräseltä 4 runoa. Martti Haaviolle hän lauloi v. 1921 tämän ensimmäisellä keruumatkalla 18 runoa, toisella v. 1933 21 runoa ja Ogoin käydessä Helsingissä v. 1935 vielä 21 runoa. Sanni Aalto sai v. 1936 häneltä 17 runoa, Hannes Vornanen peräti 55 runoa ja Paavo Pyykönen viimeisimmät, kaikkiaan 137 Ogoi Määräsen laulamasta runosta.[3] Suojärven lukuisista runonlaulajista Ogoi Määränen taisi ylivoimaisesti eniten runoja.[3] Ogoi Määränen esiintyi Kalevalan 100-vuotisjuhlassa Helsingissä vuonna 1935 suistamolaisen Oksenja Mäkiselän ja vienalaisen Domna Huovisen kanssa.[3]

Kansanparantaja ja kätilö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ogoi oli myös parantaja ja lapsenpäästäjä.[10] [10] Hän kertoi Hannes Vornaselle auttaneensa maailmaan yli viisikymmentä lasta, eikä yksikään kuollut hänen käsiinsä.[5][6] Hänen kerrotaan parantaneen monenlaisia tauteja etenkin lapsilta. Hän saattoi viipyä talossa kaksikin viikkoa kylvettäen, rukoillen ja toimittaen muita parantamisrituaaleja.[4] Hänet tunnettiin myös tietäjänä, jolta kysyttiin apua vaikkapa katoamistapauksissa.[3] [5]

Vanhuusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ogoi Määränen vietti vanhuuttaan poikansa Paavon kanssa.[5] Hän joutui talvisodan aikana kuten moni muukin suojärveläinen[11][12] puna-armeijan vangiksi Neuvostoliittoon ja sieltä evakkona Suomeen päästyään kuoli pian karanteenileirillä Helsingissä Aleksis Kiven koululla 82 vuotiaana.[7][6][5]

Maija-Liisa Sutisen v. 1983 ohjaama tv-elokuva 'Ogoi, isoäitini’ kuvaa runonlaulajaa lastenlasten näkökulmasta. Kertojan osassa on Anni Paulakoski, jolle Ogoibaba oli läheinen lapsuus- ja nuoruusvuosina. Ogoita esittää tämän lapsenlapsi Martta Havu.[6] [13][14]

Ogoi Määräsen laulua on kuultavana Ylen Elävässä arkistossa.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bomban muistomerkit Bomba. Viitattu 21.11.2020.
  2. Agafia ("Ogoi") Iljantytär Määränen geni_family_tree. Viitattu 21.11.2020.
  3. a b c d e f g h i Agafia ("Ogoi") Iljantytär Määränen geni_family_tree. Viitattu 21.11.2020.
  4. a b Matti Hyttinen: Legenda jo runoja laulaessaan Suojärven Ogoi Meäräselle puuhataan patsasta Bomban taloon. Karjalainen, 10.8.1976 s.6.
  5. a b c d e 14.2.1951 Laatokka no 35, s. 4 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 21.11.2020.
  6. a b c d e Runonlaulaja Suojärveltä. Karjalainen, 15.3.1983 s. 19.
  7. a b c Pirkko Heino: Maija Aranto, 81, kuvasi Suojärveä. Karjalainen, 8.2.1983, s. 7.
  8. Bomban muistomerkit Bomba. Viitattu 21.11.2020.
  9. ST: Vanhan runon taitajia: Ogoi Määränen Karjalan heimo. 1988 : 9-10 s. 150. Karjalan sivistysseura. Viitattu 21.11.2020.
  10. a b c d Pentti Hakkarainen: Ogoi Määränen kosmopoliitti. Karjalainen 20.5.1986 s. 11
  11. Jarkko Koukkunen ”Polttakaa ja hävittäkää kaik, niin ettei jää kivvee kive pääl!” Poltetun maan taktiikan käyttö Laatokan Karjalassa talvisodan ensiviikkoina vuonna 1939 Suomen historian pro gradu-tutkielma 2013 Itä-Suomen yliopisto s. 67-68, 69
  12. Jarkko Koukkunen: ”Polttakaa ja hävittäkää kaik, niin ettei jää kivvee kive pääl!” Poltetun maan taktiikan käyttö Laatokan Karjalassa talvisodan ensiviikkoina vuonna 1939 Suomen historian pro gradu-tutkielma, s. 67-68, 69. Itä-Suomen yliopisto, 2013. Teoksen verkkoversio (pdf).
  13. ”Ogoi, isoäitini”. Maija-Liisa Sutinen (käsikirjoitus). Yleisradio (YLE). 1983-02-15.
  14. Karjalainen, 15.3.1983, s. 19.
  15. ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille yle.fi. Viitattu 21.11.2020.