Odaenathus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Septimius Odaenathus
Odenaethus bust.jpg
Mahdollsiesti Odaenathusta esittävä rintakuva.
Palmyran kuningas
vuoteen 267 tai 268
Seuraaja Vaballathus
Tiedot
Syntynyt noin 220
Kuollut 267 tai 268
Puoliso Zenobia

Septimius Odaenathus, joskus myös Odenatus tai Odainathos (kreik. Οδαίναθος, Hodainathos, arab. أذينة‎, Othayna, n. 220-267 tai 268) oli Palmyran kuningas vuosina 260-267/268. Sassanidien vangittua Rooman keisari Valerianuksen vuonna 260, Odaenathus otti Rooman itäisten provinssien johdon ja torjui sassanidien hyökkäyksen. Odaenathus oli roomalaisten liittolainen, ja hän johti sotatoimia persialaisia vastaan.[1] Hänet murhattiin vuonna 267 tai 268, jonka jälkeen Odaenathuksen ja Zenobian poika Vaballathus nousi kuninkaaksi, mutta jonka nuoren iän takia sijaishallitsijana toimi Zenobia.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odaenathusta mahdollisesti esittävä mosaiikki Palmyrassa.

Odaenathuksen oletetaan syntyneen vuoden 220 paikkeilla. Odaenathuksen suku oli saapunut Palmyraan ehkäpä osana arabiheimojen muuttoliikettä alueelle Parthian luhistuessa ja suku päätyi ilmeisesti merkittävään asemaan Palmyrassa. Odaenathuksen alkuperäinen nimi oli arabitaustainen Udaynath, mutta hän tuli sittemmin tunnetummaksi roomalaisella nimellään. Odaenathus mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 250 ja hänestä ja hänen pojastaan Septimius Hairanesista tuli senaattoreja vuonna 251. Molemmilla oli myös kreikkalainen titteli exarchos ja palmyralainen RŠ TDMWR, joista jälkimmäisen merkityksestä ei ole varmuutta. TDMWR tarkoittanee Tadmoria eli Palmyraa ja saattaa tarkoittaa yksinkertaisesti johtavaa kansalaista. Odaenathus katoaa sittemmin historiankirjoista useammaksi vuodeksi, kunnes hänet mainitaan jälleen keisari Valerianuksen jäätyä Sassanidien vangiksi vuonna 260 johtaen palmyralaisia joukkoja sassanidien kuningas Sapor I:tä vastaan.[2]

Sota Sassanideja vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odaenathuksen sassanideja vastaan johtaman sotareken tarkemmsita tapahtumista ei ole täyttä varmuutta ja osa tutkijoista on pitänyt sen tapahtumia paljolti propagandana. Joka tapauksessa tarinan mukaan Odaenathuksen johtamat joukot ajoivat sassanidit pois Mesopotamiasta ja valtasivat takaisin tärkeät roomalaiset rajakaupungit Carrhaen ja Nisibisin. Ajaen takaa sassanideja palmyralaiset piirittivät sassanidien pääkaupunki Ktesifonin, mutta palasivat valtaamatta kaupunkia Syyriaan. Syyriassa palmyralaiset piirittivät Emesan kaupungin, jonne usurpaattori Quietus oli sijoittunut. Kaupungin valtauksesta on olemassa kaksi erillaista tarinaa, toisen mukaan Odaenathus vaati kaupungin antautumista ja kun tätä ei toteltu, hänen joukkonsa hyökkäsivät kaupunkiin. Toisen tarinan mukaan Quietuksen kannattajat kääntyivät tätä vastaan surmaten hänet ja heittämällä tämän ruumiin muurin yli murhan todistaakseen, jonka jälkeen kaupunki antautui. Odaenathus oli näin lyhyen ajan kuluessa vuosina 260–61 vallannut takaisin kaikki Rooman sassanideille menettämät itäiset alueet. Roomassa kunnian voitioista sai keisari Gallienus, joka juhlisti voittoja Roomassa vuonna 263 esitellen vangiksi jääneitä satraappeja jotka Odaenathus oli hänelle lähettänyt. Eri lähteissä mainitaan useita eri arvonimiä, jotka Odaenathus olisi saanut voittojensa jälkeen. Näitä ovat esimerkiksi Dux Romanorum, Corrector Totius Orientis, Imperator Totius Orientis, Augustus ja "kuninkaiden kuningas". On mahdollista, että Odanathus johti myös toista sotarekeä sassanideja vastaan Tigrisjoen vartta pitkin useita vuosia myöhemmin.[2]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odaenathus kuoli vuonna 267 tai 268 epäselvissä olosuhteissa, joista kerrotaan useissa eri lähteissä eri tavoin. Georgios Synkellosin mukaan Odaenathus sai surmansa muuten tuntemattoman kaimansa surmaamana Pontoksessa hänen sotiessaan alueelle hyökänneitä gootteja vastaan. Lähteessä ei kerrota teon motiiveja tai oliko kaima sukua Odaenathukselle. Luotettavampana pidetyn Zosimoksen kertomuksen mukaan Odaenathus sai surmansa saman tapaisesti murhattuna Emesassa hänen juhliessaan ystävänsä syntymäpäivää. Historia Augusta kertoo puolestaan, että Odaenathuksen surmasi tämän serkku Maeonius. Historia Augustan mukaan Maeonius oli aikaisemmin jonitellut Odaenathuksen vaimo Zenobian kanssa, jonka oma poika oli perimmyysjärjestyksessä hänen poikapuolensa alapuolella, mutta tämän tarinan mukaan Zenobialla ei kuitenkaan ollut osuutta itse murhaan. Johannes I Antiokialainen väittää puolestaan Gallienuksen surmanneen Odaenathuksen ja muihin mahdollisiin surmaajiin lukeutuvat esimerkiksi sassanidien kuningas Sapor I agenttiensa avulla, tai palmyralaiset itse. Joka tapauksessa Odaenathus kuoli yllättäen ja häntä seurasi kuninkaana Zenobian nuori poika Vaballathus, jonka sijaishallitsijana Zenobia toimi. Zenobiasta tuli yksi aikansa voimakkaimmista hallitsijoista ja Rooman vaarallisin vastustaja.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja, s. 375. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  2. a b c Trevor Bryce: Ancient Syria - A Three Thousand Year History, s. 286-293. Oxford University Press, 2014. ISBN 978–0–19–964667–8. (englanniksi)