Usurpaattori

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Usurpaattori (lat. usurpare, ottaa haltuunsa, käyttää) tarkoittaa vallananastajaa. Erityisesti sillä tarkoitetaan Rooman keisarien vallantavoitelussa epäonnistuneita henkilöitä. Usurpaatioksi nimitetään yleisestikin julkisen vallan anastamista.[1]

Roomalaisessa oikeudessa usurpaatiolla tarkoitettiin alunperin esineen hallinnan menetystä.[1]

Vallananastusyritykset olivat varsin yleisiä Rooman valtakunnassa keisariajalla. Koska keisarius ei ollut perinnöllinen ja Augustus oli virallisesti väittänyt säilyttävänsä tasavallan sen tuhotessaan, oli vallantavoittelu helppo perustella ennakkotapauksilla. Rooman 200-luvun kriisi johti jatkuvaan poliittiseen epävakauteen ja lukemattomiin vastakeisareihin, joiden menestys oli vaihtelevaa. Kaikkia ei varmasti nykyisin tunneta edes nimeltä. Ehkä kuuluisimmat epäonnistuneet usurpaattorit olivat Gallian keisarikunnan keisarit, joiden nujertaminen ei silloiselta heikolta keskushallinnolta pitkään aikaan onnistunut.

Usurpaattori oli usurpaattori vain kunnes pääsi keisarin purppuraan. Tämän jälkeen hänestä tuli laillinen hallitus, ja häntä vastustaneet muuttuivat vallananastajaksi. Tämän vuoksi usurpaattoriksi määritteleminen on epämääräistä. Keisareiksi nousseita usurpaattoreita olivat muun muassa Otho, Vitellius ja Vespasianus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan Suuri Ensyklopedia, Hakemisto-osa 12 (M-Ö), s. 9466. Hakusana usurpaatio. Helsinki: Otava, 1983.