Nonius (hevonen)
| Nonius | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi: | lämminverinen |
| Alkuperä ja nimet | |
| Alkuperämaa: |
 Unkari |
| Polveutuminen: | paikalliset hevoset, anglonormanni, englannintäysiverinen |
| Rodun syntyaika: | 1800-luku |
| Esiintyminen ja käyttö | |
| Käyttötarkoitus: | valjakkoajo, ratsu, maatyöt |
| Globaali esiintyminen: | n. 1200 yksilöä v. 2021 |
| Tärkeimmät alueet: | Unkari |
| Ominaisuudet | |
| Korkeus: | 155–165 cm |
| Värit: | perusvärit |
Nonius on unkarilainen lämminverinen hevosrotu. Se on kehitetty 1800-luvulla ratsuväen ja maatalouden tehtäviin ja toimii nykyään monipuolisena ratsuna ja valjakkohevosena. Rotu on nimetty kantaori Nonius Seniorin mukaan.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleisolemukseltaan nonius on lämminveriseksi melko raskas. Rotu on voimakas ja hyvä rehunkäyttäjä. Se kypsyy myöhään, mutta on vastaavasti pitkäikäinen. Ihanteellinen säkäkorkeus on 155-165 cm.[1][2][3][4]
Pää on suuri, mutta ruumiiseen nähden sopusuhtainen. Profiili on yleensä kyömy, mutta se voi olla myös suora. Kaula on lihaksikas, oreilla hyvin kaareutunut ja tammoilla suora.[2][3][4]
Rintakehä on syvä ja leveä. Säkä selväpiirteinen, selkä on leveä ja usein pitkä. Takaosa on vahva, lautanen on pitkä ja usein melko jyrkkä, hännänkiinnitys matalalla.[3][4][5][6]
Jalat ovat kestävät ja voimakkaat, nivelet suuret, mutta selväpiirteiset. Sääri lyhyt ja leveä, vuohinen lyhyt. Kaviot ovat pyöreät ja vahvat.[2][3][4][6]
Väriltään nonius on musta, ruunikko tai rautias. Valkoiset merkit ovat harvinaisia, eivätkä kovin toivottuja.[3][5]
Luonteeltaan noniusten sanotaan olevan luotettavia, vireitä ja helposti käsiteltäviä.[3][5][6][7]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nonius on kehitetty 1800-luvulla keisari Joosef II:n 1784 perustamassa Mezőhegyesin valtionsiittolassa Unkarissa. Rodun kantaisä on 1810 syntynyt anglonormanni ori Nonius Senior, jonka unkarilaiset sotilaat toivat Napoleonin sodissa Ranskasta Unkariin Mezőhegyesin siittolaan vuonna 1816. Nonius Seniorin emä oli melko raskas normannitamma ja isä englantilaistaustainen ori, jonka sanotaan olleen joko puhdas norfolkinravuri tai sen risteytys. Nonius Senior oli rakenteeltaan heikko ja rumaksikin sanottu, mutta luonteeltaan yhteistyöhaluinen. Ori kuitenkin periytti jälkeläisilleen hyvän luonteensa lisäksi kestävyyttä ja suorituskykyä, minkä lisäksi varsat olivat rakenteeltaan isäänsä parempia. Tämän ansiosta Nonius Senioria käytettiin ahkerasti jalostukseen. Orilla astutettiin paikallisten tammojen lisäksi muun muassa arabeja, lipizzanhevosia sekä espanjalaisia ja turkkilaisia tammoja. Rodun tyyppi vakiinnutettiin sisäsiitoksella. Nonius Seniorin orijälkeläisistä mahdollisesti tärkein on englantilaisperäisestä tamma Gasconista syntynyt poika Nonius IV, josta kaikki nykyiset noniukset polveutuvat.[2][3][4][5][6]
Syntyneelle rodulle löytyi käyttöä etenkin armeijassa ja maataloudessa.[5]
1860-luvulla noniukseen risteytettiin englannintäysiveristä rodun parantamiseksi, jolloin syntyi kaksi erilaista tyyppiä. Suurempaa tyyppiä käytettiin kevyisiin maatöihin ja ajohevosena, kun taas pienempi tyyppi oli soveltui paremmin ratsuksi. Tammat luokiteltiin koon mukaan vuoteen 1945 asti, jolloin populaatiot yhdistettiin. Geneettisesti populaatiot eivät eronneet toisistaan, sillä jalostukseen käytettyjä oreja ei oltu jaoteltu.[1][2][3][5]
Toisen maailmansodan aikana rotu hävisi lähes kokonaan, 1947 jäljellä oli enää 52 tammaa. Määrä alkoi kuitenkin kasvaa nopeasti ja vuonna 1954 Mezőhegyesin siittolassa oli jo 120 tammaa.[2]
Jalostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viime aikoina jalostuksessa on pyritty laadun parantamisen ohella kasvattamaan populaatiota. Jalostusvalinnassa suositaan kokoa sekä hyvää luonnetta ja liikettä. Jalostukseen käytettävien hevosten on läpäistävä ajokoe.[2]
Rotu on yhä uhanalainen, vuonna 2021 jalostusoreja oli 78 ja tammoja 1135. Unkarissa noniuksia kasvatetaan Mezöhegyesin ja Hortobágyn siittoloissa ja pustalla vapaana elävät varsat ovat paikallinen turistinähtävyys.[3][7]
Nykyään Unkarissa astutetaan jonkin verran noniustammoja täysiverioreilla kevyempien kilpahevosten luomiseksi. Lisäksi noniuksia on käytetty unkarinpuoliveristen jalostuksessa tuomaan rotuun kokoa ja tasapainoista luonnetta.[3]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nonius on aina ollut monikäyttöinen rotu joka soveltuu niin kevyisiin maatöihin, valjakkoajoon kuin ratsuksikin, lisäksi sitä on alkujaan käytetty armeijan tehtävissä. Raskaan rakenteensa vuoksi puhdas nonius ei välttämättä ole parhain urheiluhevonen, mutta harrasteratsuna monipuolinen.[2][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Nonius Lótenyésztő Országos Egyesület noniuszegyesulet.hu. Viitattu 12.2.2023. (unkariksi)
- ↑ a b c d e f g h Hendricks, Bonnie: International Encyclopedia of Horse Breeds, s. 175–177. University of Oklahoma Press, 2007. ISBN 978-0-8061-3884-8. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Binder, Sibylle Luise: Maailman hevosrodut: alkuperä, käyttö, luonne ja ominaisuudet, s. 111, 113. Suomentanut Lustig, Elina. Karisto, 2015. ISBN 978-951-23-6198-4.
- ↑ a b c d e f Tähkämö, S.: Unkarilaiset rodut Hevosmaailma.net. 15.3.2011. Arkistoitu 21.10.2019. Viitattu 12.2.2023.
- ↑ a b c d e f g Draper, Judith: Horse Breeds of the World: Illustrated Encyclopedia, s. 75. Anness Publishing Limited, 1999. ISBN 1-84081-238-9. (englanniksi)
- ↑ a b c d Kidd, Jane: Maailman hevoset: rodut ja kasvatus, s. 122. Suomentanut Dahlqvist-Lahtinen, Elina & Lahtinen, Heikki. WSOY, 1988. ISBN 951-0-15117-3.
- ↑ a b Nóniusz / Hungary (Horse) Domestic Animal Diversity Information System (DAD-IS). Food and Agriculture Organization of the United States. Viitattu 12.2.2023. (englanniksi)