Koordinaatit: 60.17°N, 24.829°E

Tieto Keilalahti Campus

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Nokian pääkonttori)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tieto Keilalahti Campus
Tiedon pääkonttori
Tiedon pääkonttori
Osoite Keilalahdentie 4,
02150 Espoo
Sijainti Keilaniemi
Koordinaatit 60°10′12″N, 24°49′44″E
Rakennustyyppi Toimistorakennus
Valmistumisvuosi 1997[1]
Suunnittelija Pekka Helin, Tuomo Siitonen[1]
Rakennuttaja Nokia Oyj[1]
Omistaja Deutsche Asset Management[2][3]
Käyttäjä Tieto Oyj
Runkorakenne teräsbetoni[1]
Julkisivumateriaali lasi & teräs[1]
Kerrosluku 7[4]
Kerrosala 38 300m²[5]
Tilavuus 200 000m³[1]
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Tiedon pääkonttori kokonaisuudessaan.

Tieto Keilalahti Campus sijaitsee Länsiväylän ja Kehä I:n risteyksessä Espoon Keilaniemessä[6]. Se on rakennettu vuosina 1995–1997 Nokian pääkonttoriksi, ja sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Pekka Helin ja Tuomo Siitonen suomalaisesta arkkitehtitoimistosta Helin & Siitonen Oy:sta. Kaksoisjulkisivuisen rakennuksen pinta-ala on noin 40 000 neliömetriä[1]. Rakennus nimitettiin Vuoden teräsrakenteeksi vuonna 1997[7].

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokian pääkonttorissa työskenteli vuonna 2009 noin 2 300 työntekijää. Nokian tilastojen mukaan pääkonttorin henkilökunta on noin 50 maasta ja rakennuksen arvioidaankin olevan yksi Suomen kansainvälisimmistä paikoista. Työkielenä käytetään yleisesti englantia.[8]

Rakennuksessa on seitsemän kerrosta[4] ja kerrospinta-alaa 38 300 neliömetriä[5].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokian uudesta pääkonttorirakennuksesta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu jo vuonna 1983. Kilpailun voitti arkkitehtitoimisto Helin & Siitonen Oy. Kilpailun voittaneen ehdotuksen pohjalta laadittiin Keilaniemen rantaan uusi asemakaava pääkonttoria varten. Tästä asemakaavasta tehtiin myöhemmin valitus, joka myöhästytti rakennushankkeen alkamista. Myöhästymisen aikana Nokia Oy päätti keskittyä yritystoiminnassaan matkapuhelintoimintaan, jonka seurauksena yritys myi sekä erotti osastot omiksi yrityksiksi, jotka eivät kuuluneet sen suunniteltuun ydinliiketoimintaan. Tämän seurauksena pääkonttorin peruskonseptio, idea dynaamisesta tietoalan suuryrityksen tulevaisuuteen suuntautuvasta pääkonttorista ehti organisaatiomuutoksen mukana vanhentua. Nokia Oy, joka organisaatiomuutoksen jälkeen oli jäänyt jäljelle, oli tässä vaiheessa vielä huomattavasti pienempi kuin mitä se oli ennen muutosta ollut. Yrityksellä oli kuitenkin suuri tarve toimistotiloista pääkaupunkiseudulla, jota paikkaamaan Keilaniemen pääkonttoria suunniteltiin.[9]

Aika, joka kului valituksen käsittelyyn ja uuden asemakaavan valmistumiseen, käytettiin hyväksi perehtymällä poikkeuksellisen huolellisesti toimistorakentamisen uusiin kehityssuuntiin ja mahdollisuuksiin. Lopullinen rakennusratkaisu, johon päädyttiin, oli niin sanottu valokombi, joka edustaa toiminnallisesti kehittyneintä ratkaisutapaa toimistorakennuksissa myös Suomen oloja laajemmin arvioiden. [9]

Pääkonttorin rakennustyöt aloitettiin vuonna 1995 ja ne saatiin valmiiksi vuonna 1997[1]. Nokia muutti uuteen pääkonttoriin silloisesta Esplanadilla sijaitsevasta toimistosta.[10]

Rakennusta laajennettiin vuonna 2001[1]. Vuonna 2012 Nokia myi pääkonttorinsa Exilion Capital Oy:lle 170 miljoonan euron hintaan. Nokia jäi toimistorakennukseen vuokralaiseksi. [11]

Vuonna 2017 Exilion myi Tieto Keilalahti Campuksen saksalaiselle Deutsche Asset Managementille.[3]

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsisäänkäynti

Työ ja palvelutilat kiertyvät suurten valopihojen ympärille. Rakennuksen pohjakerroksessa on yhteisiä tiloja, kuten ravintola, kahvila, kokous- ja kabinettitiloja, auditorio ja näyttelytilaa ym. Toimistot ja tuotekehitystilat on pyritty rakentamaan mahdollisimman joustaviksi. [6]

Rakennuksen tukirakenteen muodostavat kerroksenkorkuiset betoniset pilarielementit. Välipohjarakenne koostuu jatkuvista matalista jännebetonipalkeista, niiden varaan rakennetuista jännelaatoista ja paikalla valetusta pintabetonista, jotka yhdessä muodostavat monoliittisen liittorakenteen. Liukuvaletut Porrastornit siirtävät vaakakuormat perustuksille, jotka on paalutettu lyönti- ja Franki-paaluilla.[6]

Julkisivu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennuksen kaksoisjulkisivurakenne oli valmistuessaan ensimmäinen laatuaan Suomessa.[12]

Kaksoisjulkisivu on kehärakenteinen ja se on tuettu suorakaideputkiprofiileista koottuun runkorakenteeseen. Julkisivun runkorakenne on valmistettu haponkestävästä teräksestä. Putkiprofiili on hitsattu sandwich-elementtiulkisivuun pultein kiinnitettyihin säädettäviin kannakkeisiin ja ripustettu katolla olevista katosrakenteista. Näihin teräsprofiileihin on tuettu myös kerroksien kohdalla olevat alumiiniset huoltoritilät.[6]

Ulkopuolen julkisivu koostuu 1 350  mm leveistä ja 3 600 mm korkeista kirkkaista ja karkaistuista 6 mm:n float-laseista. Sisäpuolen julkisivulasituksena on käytetty samankokoista selektiivilasia. Lasien väliin jäävä välitila on täytetty argonilla. Välitilaan on asennettu lämpö-, kosteus- ja tuulianturit, jotka ohjaavat räystäsrakenteeseen integroituja moottoroituja sulkupeltejä. Lämpiminä vuodenaijoina välitila jäähdyttää julkisivua ja kylminä aikoina suljettu välitila vähentää rakennuksen lämpöhäviötä.[6]

Rakennuksen välissä olevat, kerrostasoja yhdistävät, kaarirakenteeseen ripustetut ristikkosillat siirtävät sisääntuloaulan lasiseinään kohdistuvat tuulikuormat porrastorneille. Tämän vinon lasiseinän vaakaristikot tukeutuvat pendelisaunojen välityksellä siltaristikkoihin.[6]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääaula ja vastaanotto

Arkkitehtisuunnitelman lähtökohtana pidettiin merellisen Länsiväylän maisematilaa. Suuri rakennus on upotettu rantapuustoon mahdollisimman kompaktiin, kiteenomaiseen muotoon. Rakennukselle ominainen keveys, ilmavuus ja huolellinen detarjointi yhdessä tilaratkaisun kanssa saavat aikaan modernin ja omaperäisen työympäristön.[9][6]

Ratkaisun toiminnallisena perusosana on monikäyttöinen ryhmätyöyksikkö, joka toistuu läpi rakennuskokonaisuuden. Rakennuksen tilat on ryhmitelty kahdeksi massaksi, jotka edelleen jakautuvat kahteen itsenäiseen toimiyksikköön. Kombiyksiköt on kytkettynä toisiinsa kulmista, jolloin maksimoidaan tilojen horisontaalinen ja vertikaalinen kytkettävyys. Toimitilayksiköiden kehät ja ytimet jäävät vapaiksi sitovista fyysisistä rakenteista. Yksiköt on kierretty toisiinsa nähden kahdeksi kehäksi, jolloin niiden keskelle jää kaksi suurta valopihaa. Koko toimistomassan sitoo yhteen perusmuodoltaan suorakulmainen ulkoterassi. Sen alla sijaitsevat huolto- ja väestönsuojatilat. Meren puoleiseen päätyyn on sijoitettu yhteiset ravintolatilat. Ne on porrastettu merinäköalan suuntaan ja jäsennetty viherkasvien, tasoerojen ja kattovalopyramidien avulla pienimuotoisiksi lounasnurkkauksiksi ja kabineteiksi.[9][13]

Sisustus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokia headquarters (2).jpg

Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila on tunnettu taiteen ystävänä. Entisessä toimistossa Esplanadilla oli yrityksen konttoria koristanut Gallen-Kallelan teokset. Kun yritys muutti uusiin tiloihin Espoon Keilaniemeen, todettiin, etteivät entiset vanhat teokset sovi uusiin toimistotiloihin. Vanhat arvotaulut vietiin johtokunnan huvilalle Kirkkonummen Båtvikiin. Uuteen pääkonttoriin alettiin kerätä uusia nykytaiteen teoksia Euroopasta, Amerikasta ja Aasiasta. Sisustuksessa suosittiin taiteilijoita, jotka olivat pinnalla vuosituhannen vaihteessa.[10] Hankinnoilla haluttiin tukea elossa olevia nykytaiteilijoita[14]. Kokoelman keräämisessä käytettiin konsulttiapuna taiteilija Osmo Rauhalaa, joka etsi teoksia maailman eri gallerioista. Lopullisen valinnan teoksista teki raati, johon käytännössä kuuluivat Rauhala, Nikula ja Jorma Ollila, mutta käytännössä päätöksen teki Ollila.[10] Pääkonttorissa olevat taideteokset kerättiin pääasiassa Ollilan toimitusjohtajakaudella, vuosina 1992-2006.[14]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gullichsen Kristian, Kairamo Erkki ja Vormala Timo: Arkkitehtuurin nykyhetki : 7 näkökulmaa. Suomen rakennustaiteen museo, 1990. ISBN 951-9229-67-1.
  • Miettinen Esko: Metallijulkisivut arkkitehtuurissa. Tampere: Teräsrakenneyhdistys : Rakennustieto, 2004. ISBN 951-682-733-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Miettinen 2004: s.85
  2. http://www.kiinteistouutiset.fi/uutisarkisto/kiinteisto/2017/11/30/exilion-myy-nokian-vanhan-paakonttorin-deutsche-bankin-varainhoitoyhtiolle/
  3. a b Rossi, Juhana: Osa Nokian vanhasta pääkonttorista myytiin 164 miljoonalla eurolla Kauppalehti. 12.12.2017. Viitattu 13.12.2017.
  4. a b Kiinnostaako oma tontti ja seitsemän kerrosta Keilaniemestä? (html) 4.10.2012. Metro. Viitattu 26.9.2013.
  5. a b Nokian pääkonttori, runkourakka (html) PEAB. Viitattu 26.9.2013.
  6. a b c d e f g Miettinen 2004: s.82.
  7. Teräsrakennepalkinnot 1980-2011 (html) 24.11.2011. Teräsrakenneyhdistys. Viitattu 26.9.2013.
  8. Pajari Katriina: Kappas, Keilaniemi on kovin kansainvälinen (html) 14.3.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.9.2013.
  9. a b c d Gullichsen 1990: s. 100.
  10. a b c Vaalisto Heidi: Nokia keräsi innokkaasti nykytaidetta Ollilan aikana (html) 11.1.2012. IT-Viikko. Viitattu 26.9.2013.
  11. Tällainen on Nokian pääkonttorin ostanut yritys (html) 12.2012. MTV3. Viitattu 26.9.2013.
  12. Nokian pääkonttori (html) 12.6.2012. YIT. Viitattu 26.9.2013.
  13. Gullichsen 1990: s.101.
  14. a b Juuso: Taidekierros Nokia-talossa (html) 10.1.2012. Nokia-blogi. Viitattu 26.9.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]