Nissan Interstar
Nissan Interstar on Nissanin vuodesta 2002 lähtien valmistama suurikokoinen pakettiautomalli, joka korvasi mallistossa Nissan Traden. Interstarin sisarmallit ovat Opel Movano ja Renault Master. Vuosina 2010–2021 mallia myytiin Nissan NV400 -nimisenä, kunnes valmistaja palautti Interstar-nimen takaisin käyttöön.
Nissan Interstar I (2002–2010)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Nissan Interstar | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Ranska |
| Valmistaja | Nissan |
| Valmistusvuodet | 2002–2010 |
| Korimalli |
pakettiauto pikkubussi lava-auto |
| Edeltäjä | Nissan Trade |
| Seuraaja | Nissan Interstar II |
| Teknisesti samankaltaisia |
Opel Movano A Renault Master II |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,9–3,0 l |
| Teho | 82–146 hv |
| Polttoaine | diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen robotti |
Opel Movano oli esitelty jo vuonna 1997 sisarmalliksi samaan aikaan markkinoille tulleelle toisen sukupolven Renault Masterille, mutta Interstar liittyi kolmikkoon vasta vuonna 2002. Interstaria valmistettiin sisarmalliensa tavoin Renault’n tehtaalla Ranskan Batillyssa. Interstaria valmistettiin pakettiauton lisäksi myös pikkubussiversio Busina ja lava-autona. Saatavilla oli kaksi eri akseliväliä ja korikorkeutta. Pikkubussia valmistettiin vain pidemmällä akselivälillä.
Aluksi tarjolla oli kolme dieselmoottoria: 1,9 dCi (82 hv), 2,5 dCi (100/115 hv) ja 3,0 dCi (136 hv). Vuonna 2006 markkinoille tulivat uudet 2,5-litraiset dieselit teholtaan 120 ja 146 hevosvoimaa, joiden rinnalle alkuperäisistä moottoreista jäi ainoastaan 100-hevosvoimainen. Saatavana oli viisi- ja kuusivaihteisten manuaalivaihteistojen lisäksi myös kuusiportainen robottivaihteisto.
Vuonna 2003 Interstar koki sisarmalliensa tapaan perusteellisen kasvojenkohotuksen, jossa sen ulkonäköä muutettiin enemmän Primastaria muistuttavaksi. Auto sai täysin uudet puskurit, ajovalot ja etusäleikön. Sisällä ohjauspyörä ja kojelauta vaihdettiin uusiin.
Pakettiauton perusvarustukseen kuului kuljettajan turvatyyny, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla, 16 tuuman teräsvanteet osittain peittävin pölykapselein, lämmitettävät istuimet, keskuslukitus, ikkunaton liukuovi matkustajan puolella ja lämmitettävät sähköpeilit.[1]
Busissa oli lisäksi matkustajan turvatyyny, täyskapselit, ohjaamon ja matkustamon ilmastointi, takaosan lämmitys, ajotietokone, vakionopeudensäädin, radio/CD-soitin ja ikkunallinen liukuovi matkustajan puolella.[1]
Comfort-paketin (vain pakettiauto) mukana sai ilmastoinnin ja radio/CD-soittimen.
Comfort plus -paketissa (vain pakettiauto) oli lisäksi pysäköintitutka takana, vakionopeudensäädin ja ajotietokone.
Safety-pakettiin (vain pakettiauto, Comfortin yhteydessä) sisältyi lisäksi matkustajan turvatyyny ja ESP (ei robottivaihteiston kanssa).[1]
Joulukuussa 2009 tarjolle tuli Interstar Cargoline -erikoismalli, jossa oli vakiona Comfort plus -pakettiin sisältyvät varusteet. Moottori oli 2,5-litrainen (120 hv). Värivaihtoehtoina Cargolinessa olivat valkoinen perusväri, hopea metalliväri sekä beige metalliväri.[2]
Nissan Interstar II (2010–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Nissan Interstar II | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Ranska |
| Valmistaja | Nissan |
| Valmistusvuodet | 2010– |
| Muut nimet | Nissan NV400 |
| Korimalli |
pakettiauto pikkubussi lava-auto umpikoriauto |
| Edeltäjä | Nissan Interstar I |
| Teknisesti samankaltaisia |
Opel Movano B Renault Master III |
| Tekniset tiedot | |
| Henkilöluku | 2–9 |
| Kuormatila | 8–17 m³ |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 2,3 l |
| Teho | 110–165 hv |
| Polttoaine | diesel |
| Vetotapa |
etuveto takaveto |
| Vaihteisto |
6-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen robotti |
| Mitat | |
| Pituus | 5 048–7 142 mm |
| Akseliväli | 3 182–4 332 mm |
| Leveys | 2 470–2 654 mm |
| Korkeus | 2 305–3 250 mm |
Toisen sukupolven malli esiteltiin alun perin Nissan NV400 -nimisenä. Edeltäjästään poiketen auton saa etuvetoisen lisäksi myös takavetoisena. Saatavana on neljä akselipituutta ja kolme korikorkeutta. Pakettiauton lisäksi valmistetaan seitsemänpaikkaista kaksikäyttöauto Crew Vania sekä kuusi- tai yhdeksänpaikkaista Combia. Valittavana on myös normaali tai jatko-ohjaamollinen lava-auto sekä erillisellä tavaratilalla varustettu umpikoriauto.[3] Tavaratilaa on korimallista riippuen 8–17 kuutiometriä.[4]
Moottorina on Renault’n 2,3-litrainen dieselmoottori, josta on yhteensä viisi tehovaihtoehtoa: 2,3 dCi (110/125/150 hv) sekä 2,3 dCi Twin Turbo (135/165 hv). Twin Turboissa on vakiona start/stop-järjestelmä, jonka saa 110-hevosvoimaiseen lisävarusteena. Etuvetoiseen on valittavassa kaikki moottorit, mutta takavetoiseen saa vain 150-hevosvoimaisen dCi:n ja molemmat Twin Turbot. 150-hevosvoimaiseen saa halutessaan kuusiportaisen robottivaihteiston. Vakiona kaikkien moottorien yhteydessä on kuusivaihteinen manuaalivaihteisto.[5]
Pakettiauton vakiovarustukseen kuuluu kuljettajan etu- ja sivuturvatyyny, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla, ESP, mäkilähtöavustin, teräsvanteet osittain peittävin pölykapselein, manuaali-ilmastointi, vakionopeudensäädin, lämmitettävä neljässä suunnassa säädettävä kuljettajan istuin, etusumuvalot, ikkunallinen väliseinä, lämmitettävät sähköpeilit, radio/CD-soitin ja Bluetooth-järjestelmä.
Vuoden 2019 lopussa NV400 koki uudistuksia, jolloin se sai muun muassa uuden kojelaudan ja ohjauspyörän. Uusia turvavarusteita ovat kaistavahti ja kuolleen kulman valvontajärjestelmä.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- NV400-esite. Nissan Motor Company Ltd, 12/2014.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Interstar-esite. Nissan Motor Company Ltd, 11/2006.
- ↑ Nissanin Interstarille uusi Cargoline-mallisto 17.12.2009. Nissan Suomi. Arkistoitu 2.3.2016. Viitattu 19.2.2016.
- ↑ Uusi NV400-mallisto Nissan.fi. Viitattu 27.6.2015.
- ↑ Esite 12/2014, s. 6.
- ↑ Esite 12/2014, s. 21.
- ↑ Nissan updates NV300 and NV400 vans for 2020 7.11.2019. Motor1.com. Viitattu 8.8.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nissan Interstar Wikimedia Commonsissa
