Ninotchka
| Ninotchka | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Ernst Lubitsch |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja | Ernst Lubitsch |
| Säveltäjä | Werner R. Heymann |
| Kuvaaja | William H. Daniels |
| Leikkaaja | Gene Ruggiero |
| Tuotantosuunnittelija | Cedric Gibbons |
| Pukusuunnittelija | Adrian |
| Pääosat |
Greta Garbo Melvyn Douglas |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | MGM |
| Levittäjä |
Metro-Goldwyn-Mayer Netflix |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 110 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Ninotchka on Ernst Lubitschin vuonna 1939 ohjaama ja tuottama komediaelokuva, jonka nimiosassa on Greta Garbo ja miespääosaa esittää Melvyn Douglas. Elokuva pohjautuu Melchior Lengyelin samannimiseen kirjaan.
Ninotchka oli Garbon toiseksi viimeinen elokuva. Se tuli Euroopassa ensi-iltaan toisen maailmansodan aikana ja oli menestys. Sen osin propagandistinen sisältö oli suunnattu Josif Stalinia vastaan, minkä vuoksi sen esittämistä ei sallittu Neuvostoliitossa.
Sensuuri Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ninotchka oli Suomessa kielletty 1940–1941. Jatkosodan aikana sitä sai esittää. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä siitä tehtiin useita tarkastuksia, jotka kaikki päättyivät kieltoon ulkopoliittisilla perusteilla, eikä sitä esitetty Suomessa sodan jälkeen ennen kuin vuonna 1981, koska se oli neuvostovastainen. Elokuva sallittiin, kun opetusministeri Kalevi Kivistö katseli elokuvan, eikä nähnyt syytä kieltää sitä. Elokuvatarkastamo leikkasi elokuvasta yhden kohtauksen.[2]
Televisiossa Ninotchka esitettiin Suomessa ensimmäisen kerran 1989.[1] Aiemmin saman elokuvan musikaaliversio Silkkisukat oli herättänyt närää, kun MTV esitti sen 1970-luvulla.[2]
Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Greta Garbo | … | Nina Ivanovna Yakushova, lempinimeltään Ninotchka |
| Melvyn Douglas | … | kreivi Léon d’Algout |
| Ina Claire | … | suuriruhtinatar Swana |
| Sig Ruman | … | Iranoff |
| Felix Bressart | … | Buljanoff |
| Alexander Granach | … | Kopalski |
| Bela Lugosi | … | komissaari Razinin |
| Tamara Shayne | … | Anna |
| Rolfe Sedan | … | hotellinjohtaja |
| Gregory Gaye | … | Rakonin |
| Edwin Maxwell | … | Mercier |
| Richard Carle | … | Gaston |
Myöhempi arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ninotchka valittiin vuonna 1990 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[3]
The New York Timesin kriitikot valitsivat Ninotchkan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4] Vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa elokuvakriitikkoa valitsi sen kaikkien aikojen sadan parhaan komedian listalle.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laelma, Jyrki: Ninotchka Iltalehti. Alma Media Suomi Oy.
- Savolainen, Jukka L.: Ninotchka (DVD-arvostelut) 20.10.2013. Smack the Jack. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 5.1.2016.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ninotchka (1939) (Esitystiedot) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 27.1.2010.
- ↑ a b Sedergren, Jari: Ninotchka (Sedis Blog) Blogger. 21.10.2008. Google. Viitattu 3.8.2016.
- ↑ Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 5.7.2016.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.
- ↑ Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ninotchka (Arkistoitu – Internet Archive) Dvdplaza
- Ninotchka (1939) (Arkistoitu – Internet Archive) Kansallinen audiovisuaalinen arkisto