Nikolai Starikov
Nikolai Starikov (s. 1970) on Venäjän tunnetuimpia poliitikkoja ja poliittisia kirjailijoita. Hän on syntynyt 23.8.1970 Leningradissa ja 1992 hän valmistui kemian insinööriksi Pietarin teknillis-taloudellisesta yliopistosta Engeconista. Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi tytärtä[1].
Starikov kuvailee kirjoittamiensa kirjojen genreä historiallis-poliittiseksi salapoliisityöksi. Kirjat perustuvat tietyn tapahtuman silminnäkijäkuvauksiin.
Starikov organisoi Goebbelsin palkinnon jakamisen Venäjää panettelevalle henkilölle. Palkinnon saajan äänestävät sivustojen nstarikov.ru ja nstarikov.lj.ru käyttäjät.[2] Goebbels oli natsi-Saksan propagandaministeri.
Starikovin piti puhua Josif Stalinista Tampereen Lenin museossa osana Venäjän uudet arvot -seminaaria toukokuussa 2013. Suomi–Venäjä-Seura kuitenkin kielsi tilaisuuden järjestämisen museon tiloissa.[3]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Starikovilla on vaimo ja kaksi tytärtä. Starikov valmistui taloustieteilijäksi venäläisestä yliopistosta vuonna 1992.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stalin ja Suomi. Suomen antifasistinen komitea, 2013. ISBN 978-952-5412-95-6.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://nvstarikov.wordpress.com/about/
- ↑ http://nstarikov.ru/category/gebbels (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Lenin-museoonkin suunniteltu Venäjä-tilaisuus kiellettiin. Aamulehti, 20.5.2013. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nikolai Starikovin blogi (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||
