Niittyrengaskehrääjä
| Niittyrengaskehrääjä | |
|---|---|
 koiras |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Karvakehrääjämäiset Lasiocampoidea |
| Heimo: | Karvakehrääjät Lasiocampidae |
| Alaheimo: | Lasiocampinae |
| Suku: | Rengaskehrääjät Malacosoma |
| Laji: | castrense |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Malacosoma castrense |
|
| Katso myös | |
Niittyrengaskehrääjä (Malacosoma castrense) kuuluu keskikesän kookkaisiin yöperhoslajeihin. Suomessa se on harvinainen ja levinneisyydeltään hyvin eteläinen. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[1].
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niittyrengaskehrääjä on helposti tunnistettava perhonen, jonka sukupuolet ovat kuitenkin huomattavan erinäköiset. Koiraan etusiivet ovat vaalean kellanruskeat, ja niissä on kaksi lämpimänruskeaa poikkijuovaa, jotka koskettavat toisiaan siiven keskiosassa. Poikkijuovista sisempi kaartuu siiven puolivälissä suoraan kohti perhosen ruumista. Takasiivet ovat lämpimän ruskeat hieman vaaleammalla keskustalla. Naaras on selvästi koirasta kookkaampi ja ruumiiltaan rotevampi. Naaraan siipien pohjaväri on pähkinänruskea, ja etusiivessä on kaksi leveää, lähes suoraa, vaaleaa poikkijuovaa, joiden siiven keskiosan puoleinen reunus on terävä. Takasiipi on etusiiven värinen, mutta siinä on vain yksi vaaleampi, epäselvä poikkijuova. Molemmilla sukupuolilla siiven reunassa on jaksoittain vaaleita ja tummia ripsiä. Naaraan ruumis on kokonaan tummanruskea, koiraan pää ja keskiruumis ovat kellanruskeat ja takaruumis tumma. Siipiväli on koiraalla 24–32 mm ja naaraalla 34–40 mm.[2][3][4]
-
Toukka. -
Toukka. -
Naaras.
_-_Kulna.jpg)
_-_Kulna.jpg)
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niittyrengaskehrääjän levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Keski-Euroopan poikki Baltiaan ja edelleen Etelä-Siperiaan, Mongoliaan ja Kiinaan. Pohjoismaissa se on eteläinen, ja merkittävimmät esiintymät löytyvät Ruotsin Öölannista ja Gotlannista.[4] Suomessa lajia tavataan melko yleisenä vain Ahvenanmaalla ja lounaisrannikolla sekä harvinaisempana etelärannikkoa pitkin Venäjälle. Esiintymät ovat melko paikallisia ja havainnot häviävät hyvin nopeasti sisämaahan mentäessä. Perhoset lentävät heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin.[5][6]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niittyrengaskehrääjä on elinympäristönsä suhteen vaatelias ja viihtyy pääasiassa matalakasvustoisilla, avoimilla ja lämpimillä paikoilla, joilla on kalkkipitoinen maaperä. Lisäksi sitä tavataan hiekkaisilla rannoilla. Perhoset lentävät iltahämärästä alkaen ja se saattaa olla paikoitellen erittäin runsaslukuinen. Molemmat sukupuolet lentävät valolle. Päivisin ne lepäävät kasvillisuuden joukossa, mutta lähtevät häirittyinä lentoon silloinkin. Naaras tuottaa 500–700 munaa, jotka se asettaa kasvien varsille lajille tyypillisiin, noin 40mm pitkiin, kasvin vartta spiraalimaisesti kiertäviin ryhmiin ja kuolee heti saatuaan munat laskettua. Munat talvehtivat.[4]
Munat kuoriutuvat toukokuun alussa. Toukat viihtyvät ryhminä ja oleskelevat lähellä maanpintaa kehräämänsä seitin suojissa. Siirtyessään uuteen paikkaan toukat etenevät maastossa peräkanaa, muodostaen pitkiä jonoja. Toukkien kasvunopeus vaihtelee paljon ja yhdessä toukkapesässä voi olla hyvinkin erikokoisia toukkia. Täysikasvuisena toukka tekee kasvillisuuteen, lähelle maanpintaa läpikuultavan kotelokopan, jonka sisälle se erittää kirkasta, keltaiseksi jauheeksi kuivuvaa nestettä. Kotelovaihe kestää kolmisen viikkoa.[4]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukat syövät pääasiassa erilaisia ruohovartisia kasveja, mutta myös vadelmaa ja pajuja.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 430–470
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/m/malacosoma_castrensis.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1635
- ↑ a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 125–127
- ↑ http://www.perhostutkijainseura.fi/historia/lasiocampidae/mal-castrense.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Lasiocampidae/Malacosoma/castrense/Malacosoma%20castrense.htm[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
|