Niilo Valonen
Niilo Eemil Tapio Valonen (12. huhtikuuta 1913 Urjala – 11. helmikuuta 1983 Espoo) oli suomalainen kansatieteilijä ja Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kansatieteen professori 1961–1977.[1] Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1932 Hämeenlinnan lyseosta ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1939 sekä lisensiaatiksi 1952 Helsingin yliopistosta. Filosofian tohtoriksi hän väitteli 1957 tuohipunonnaisista. Lisäksi hän teki opinto-, tutkimus- ja luentomatkoja Euroopan eri maihin.[2][3][4]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valonen toimi Helsingin yliopiston maatalousmuseon hoitajana 1945–1952, Suomen museoliiton sihteerinä 1949–1952, Turun historiallisen museon johtajana 1952–1953, Turun yliopiston dosenttina 1953–1958, Muinaistieteellisen toimikunnan kansatieteellisen osaston intendenttinä 1953–1955, saman osaston johtajana 1955–1961, Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kansatieteen dosenttina 1955–1961 ja sen jälkeen professorina.[2][3][4] Valonen sai tulikasteensa vänrikkinä talvisodassa Suomussalmella ja hän päätti palveluksensa kapteenina 1945 Lapin sodassa.
Niilo Valonen oli perinteinen talonpoikaiskulttuurin tutkija, joka professorina ollessaan ymmärsi myös tieteenalansa muutostarpeita. Varsinkin Saksassa ja Ruotsissa kuohui kansatieteen piirissä nuorten tutkijoiden yrittäessä irtautua vanhanaikaiseksi mielletystä talonpoikaiskulttuurista. Suomessa muutospaineet olivat vähäisempiä. Valonen aloitti kaksi laajaa tutkimushanketta, toisessa tutkittiin kyliä ja toisessa kansanhuonekaluja. Kumpikaan laaja tutkimus ei varsinaisesti valmistunut, mutta niissä mitattiin 30 kylää rakennuksineen ja kerättiin laaja kuva-aineisto huonekaluista. Hankkeiden tuloksena syntyi kuitenkin useita artikkeleita ja väitöskirjoja. Talonpoikaiskulttuurin ohella Valonen antoi oppilaidensa tehtäväksi kerätä aineistoa ja tehdä opinnäytetöitä elämästä kaupungissa. Näillä toimilla muovattiin kansatiedettä uuteen, monimuotoisempaan suuntaan.[5]
Suomenkieliset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maahengen temppeli. Karjalan museon luettelo, Suomen museoliitto 1939
- Sananparret satakuntalaisten kuvastajina, Satakunta 11, 1939
- Satakunnan sananparsia, (toimittanut yhdessä L. I. Kaukamaan kanssa), WSOY 1939
- Muistatko vanhan tuvan ja pirtin, Kansallismuseo 1956
- Luvia lahden parttailt, (toimittanut yhdessä Mauno Jokipiin ja Unto Salon kanssa), Luvia-seura 1960
- Suomen kansatieteen aarteita, (johdanto ja kuvatekstit), Otava 1963
- Satakuntalainen keittokirja, (yhdessä muiden kanssa), Suomalaisen kirjallisuuden seura 1969
- Niilo Valosen kirjallista tuotantoa 1939–1972, Seurasaarisäätiö 1973
- Seurasaari. Ulkomuseo, Otava 1973
- Punkalaitumen museo. Yli-Kirra, (yhdessä Sirkka-Liisa Hakalan kanssa), Punkalaitumen museo- ja kotiseutuyhdistys 1973
- Uusimman ajan etnologinen tutkimus taajamissa ja kylissä, (toimittanut yhdessä Pirkko Kovalaisen kanssa), Helsingin yliopiston kansatieteen laitos 1974
- Kulttuurityylien ja muotien kansanomaistaminen, (toimittanut yhdessä muiden kanssa), Helsingin yliopiston kansatieteen laitos 1976
- Suomalais-ugrilaista kansantaidetta, Otava 1977
- Puurakennukset. Historia, tutkimus ja suojelu, (toimittanut yhdessä muiden kanssa), Rakennuskirja 1977
- Talo ja perhe, (toimittanut yhdessä muiden kanssa), Seurasaarisäätiö 1980
- Muinaisrunoja Itä-Karjalan kalliopiirroksissa, Seurasaarisäätiö 1985
- Suomen kansanrakennukset. Seurasaaren ulkomuseon rakennusten pohjalta, Museovirasto 1994
- Suomalainen piha. Rakennushistoriallisia päälinjoja, (Niilo Valosen käsikirjoitusten pohjalta toimittanut ja täydentänyt Teppo Korhonen), Multikustannus 2006
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 785. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b Uusi tietosanakirja. Tietosanakirja oy. 1960–1966.
- ↑ a b Kuka kukin on 1978. Otava 1978. ISBN 951-1-04755-8
- ↑ a b Helsingin yliopisto: Opettajat ja virkamiehet 1939–1968. WSOY 1977. ISBN 951-0-07324-5
- ↑ Lehtonen, Juhani U. E.: Valonen, Niilo (1913–1983). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||||||||||||||||||
