Niilo Laaksonen
| Niilo Laaksonen | |
|---|---|
 Niilo Laaksonen vuonna 2013 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. heinäkuuta 1922 Sysmä |
| Kuollut | 25. elokuuta 2013 (91 vuotta) Tampere |
| Ammatti | kirvesmies, maanviljelijä, leirikeskuksenhoitaja, runoilija, kirjailija |
| Puoliso | Sirkka Tellervo Laaksonen s. Leivo |
| Kirjailija | |
| Aikakausi | 1969–2005 |
| Esikoisteos |
Romaani ...niinkuin mekin anteeksi annamme (1969) Runokokoelma Sumu peittää tunturin huiput (1981). |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Niilo Olavi Laaksonen (10. heinäkuuta 1922 Sysmä – 25. elokuuta 2013 Tampere) oli kirvesmies, maanviljelijä, leirikeskuksenhoitaja, runoilija, kirjailija.
Taustoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laaksonen avioitui Sirkka Tellervo Leivon kanssa ja Laaksosten perheeseen syntyi kolme lasta.
Laaksonen kävi kansakoulun, osallistui erilaisille kursseille ja harjoitti itseopiskelua. Hän ohjasi harrastajakirjoittajia 15 vuotta.
Isäntäparina Kairosmajalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansan Raamattuseuran työntekijä Erkki Leminen sai seuralta pyynnön etsiä Lapista omaa leirikeskusta. Vuonna 1974 hän sai ostetuksi Pelkosenniemen kunnalta hirsikämpän Pyhäjärven rannalta. Leminen nimesi majan Kairosmajaksi, Leminen oli kuullut, että kreikaksi kairos tarkoittaa aikaa, Jumalan hetkeä, otollista aikaa.[1]
Niilo ja Sirkka Laaksosesta tuli Kairosmajan ensimmäinen leirikeskuksen hoidosta vastaava isäntäpari. Sirkka toimi leirikeskuksen emäntänä. Heidän toimikautensa kesti alkukesästä 1974 tammikuun loppuun 1981. Kairosmajan kävijät muistavat Laaksosen lämpimänä, hyväntuulisena ihmisenä ja osaavana rakentajana. Sirkan kanssa he loivat Kairosmajalle kodinomaisen hengen.[2]
Laaksosen aikana alettiin rakentamaan Kairosmajan eräkämppää 1977.[3] Kahdeksan hengen kämppä sijaitsee Pyhäjoen varrella, noin yhdeksän kilometrin päässä Kairosmajalta.[4]
Laaksosten jälkeen isäntäpariksi 1981 tuli Kari ja Sirpa Hämäläinen. Viestikapulaa vaihdettaessa Laaksonen antoi matkaevääksi: Kairosmajaa eivät ole johtaneet Sirkka ja Niilo Laaksonen, eivätkä sitä tule johtamaan Sirpa ja Kari Hämäläinen, vaan Kairosmajan turvana on ikiaikojen Jumala ja sitä kantavat ikuiset käsivarret.[2]
Kirjailijana ja runoilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viisivuotiaana lukemaan oppinut Laaksonen luki kirjoja ja kirjoitti elämänsä ajan. Runot, suomenkielinen kirjallisuus ja kulttuurivirtaukset kiinnostivat. Ensimmäisen romaanin käsikirjoitus näki päivänvalon vuonna 1956. Kustantaja palautti käsikirjoituksen korjattavaksi, mikä jäi toteuttamatta. Kolmentoista vuoden kuluttua debyyttiteos ...niinkuin mekin anteeksi annamme julkaistiin. 1980-luvulla julkaistiin kaksi runokokoelmaa ja kaksi romaania. Viimeinen runokokoelma julkaistiin 2005.
Teokset ovat saaneet syvyyttä Laaksosen horjuvan terveyden myötä, mutta myös hänen eläessään avoimin silmin luonnossa ja syvän hengellisen vakaumuksen vaikutuspiirissä. Tosin sairastaminen ja sairaalassaolot ovat haitanneet työskentelyä.[5]
Laaksonen kuvaa elämänkaartaan kirjassaan Sumu peittää tunturin huiput runon muodossa:
Synnyin aikaan / helteisenä heinäkuun päivänä, / parhaaseen mansikka-aikaan, / kissankellojen soittoon / ja leppeään lounaistuuleen.
Uinuin kesäisiä unia / nuoruuteni vuodet, /kunnes heräsin - / heräsin pohjoiseen viimaan / ja idän myrskyyn, / minä, heinäkuun helteinen poika, / vailla vaatteita / ja tuulien suojaa.
Mutta lähellä olivat lämpimät kädet / joita en nähnyt, / aina edes tuntenut. / Sittenkin ne olivat suojana, / tulenpatsaana kylmässä yössä / ja koillisen myrskytessä.
Vähitellen opin ne kädet /paremmin tuntemaan. / Vähitellen laskin yhtä ja toista / niiden käsien varaan. / Sitä mukaa myrskyt tyyntyivät, / pakkanen alkoi hellittää / ja kädet kannattivat - ei vain asioita / joita niihin laskin, / vaan koko elämääni, / minua palelevaa heinäkuun poikaa.
Ne kädet ovat Kristuksen kädet!
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ...niinkuin mekin anteeksi annamme. Romaani. Päivä 1969.
- Sumu peittää tunturin huiput. Runokokoelma. Karas-sana, 1981.
- Vain tiimalasin hiekka. Runokokoelma. Karas-sana, 1983.
- Pieni poika ja isot saappaat. Romaani. Karas-sana, 1984.
- Näytön vuodet. Romaani. Karas-sana, 1988.
- Lyhyt uni menneestä tähän. Runokokoelma. Kuvittaja Kari Hämäläinen. Karas-sana 2005.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sisko Latvus: Erkki Leminen - armon matkamies, s. 244. Karas-Sana, 1994. ISBN 951-655-466-0.
- ↑ a b Niksu on pääsyt kirkkaimmille tulille, Kairos 5/2013
- ↑ Eräkämpän rakentaminen. Kairos, 2019, nro 2, s. 10. Kansan Raamattuseura. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.3.2024.
- ↑ Kairosmaja 2020, Eräkämppä (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kirjasampo: Laaksonen, Niilo