New Yorkin ePrix

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvallat New Yorkin ePrix
Sarja Formula E
Rata vuosina 2021–2022.
Rata vuosina 2021–2022.
Rata Brooklynin katurata
Sijainti New York, New York
Ratatyyppi katurata
Radan pituus 2,373 km
Ensimmäinen tapahtuma 2017
Viimeisin tapahtuma 2022
Eniten voittoja
Kuljettajat Yhdistynyt kuningaskunta Sam Bird (3)
Tallit Envision Racing (4)
Viimeisin kilpailu (2022):
Voittaja Portugali António Félix da Costa
(DS Techeetah)
Voittoaika 46:55.511
Toinen Belgia Stoffel Vandoorne
(Mercedes-EQ)
Kolmas Uusi-Seelanti Mitch Evans
(Jaguar)
Paalupaikka
Kuljettaja Portugali António Félix da Costa
(DS Techeetah)
Paaluaika 1:08.751
Nopein kierros
Kuljettaja Sveitsi Edoardo Mortara
(Venturi)
Kierrosaika 1:10.378

New Yorkin ePrix tai New York Cityn ePrix on kaudesta 2016–2017 alkaen järjestetty Formula E -sarjan osakilpailu, jossa kilpaillaan sähköisillä formula-autoilla. Kilpailu on ajettu väliaikaisella Brooklynin katuradalla, joka sijaitsee New Yorkin Brooklynin hallintoalueella. Edellisen kerran kilpailu ajettiin kaudella 2021–2022.

New Yorkin ePrix on ensimmäinen kansainvälinen moottoriurheilukilpailu kaupungissa, jonka järjestämisestä vastasi FIA.

Yhdysvalloissa on ajettu ePrix New Yorkin lisäksi myös Long Beachilla, Miamissa ja Portlandissa.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

New Yorkin ePrix on ensimmäinen kansainvälinen moottoriurheilukilpailu kaupungissa, jonka järjestämisestä vastasi FIA.[1] Kaupungissa on yritetty ennen ePrix’iä järjestään kansainvälisen tason autokilpailua. Formula 1 ilmoitti vuonna 1982, että kaudella 1983 kaupungissa ajettaisiin Grand Prix. Kilpailu oli tarkoitus järjestää mahdollisesti Queensin ja Long Islandin hallintoalueilla, mutta suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. Kansallinen CART-sarja ajoi Meadowlandsissa vuosina 1984–1991, mutta kilpailu lopetettiin taloudellisten syiden ja katsojien puuttumisen vuoksi. New York yritti itse järjestää autokilpailua Manhattanilla vuonna 1992, mutta suunnitelma kaatui taloudellisen tukijan ja kaupungin pormestarin David Dinkinsin väliseen riitaan tupakkamainoksista. Vuonna 2010 F1:n pääjohtaja Bernie Ecclestone ilmoitti uudesta suunnitelmasta järjestää kilpailu New Jerseyn Port Imperialissa. Kilpailua olivat paikan päällä esittelemässä muun muassa F1 maailmanmestari Sebastian Vettel ja Indianapolis 500-voittaja Alexander Rossi. Tämäkin suunnitelma lopulta epäonnistui taloudellisten tekijöiden epävarmuuteen.[2]

Formula E otti yhteyttä New Yorkin kaupunkiin jo ennen kuin yhtäkään Formula E -kilpailua oltiin ajettu. Formula E:n etu muihin järjestejiin nähden oli, ettei kilpailun järjestäminen aiheuttanut kohtuutonta haittaa esimerkiksi liikenteelle.[2] Kilpailun järjestäminen sai suurta tukea muun muassa New Yorkin apulaispormestarilta, joka oli myös seuraamassa Pariisin ePrix’iä. Myös New Yorkin taloudellisen kehittämisen keskus (NYCEDC) tuki kilpailun järjestämistä.[1]

Muita vaihtoehtoja kilpailun järjestämispaikoiksi New Yorkissa olivat Governors Island, Central Park ja Liberty Park. Governors Island todettiin liian vaikeasti logistisesti sekä energian saatavuuden kannalta ja Central Parkista olisi pitänyt kilpailun vuoksi kaataa puita.[1]

New Yorkin ePrix 2019 oli kauden 2018–2019 viimeinen osakilpailu ja samalla paikka, jossa Jean-Éric Vergne varmisti maailmanmestaruuden. Vergnestä tuli samalla ensimmäinen kaksi mestaruutta voittanut kuljettaja.[3]

Kilpailua ei järjestetty vuonna 2023, koska Brooklyn Cruise Terminalin laajennustyöt estivät kilpailun järjestämisen. Formula E halusi kuitenkin kilpailun Pohjois-Amerikkaan, joten New Yorkin sijaan kaudella 2022–2023 ajetaan Portlandin ePrix.[4]

Rata

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Brooklynin katurata

Brooklynin katurata rakennetaan Atlantin valtameren rannalla olevalle Brooklyn Cruise Terminaliin. Televisiokuvissa radan takana näkyy muun muassa Vapaudenpatsas sekä Manhattanin korkeat rakennukset. Alkuperäinen ehdotus radasta oli 1947 metriä pitkä ja se piti sisällään 14 mutkaa. Vuonna 2017 käytetty rata oli kuitenkin hieman pidempi, 1953 metriä. Siinä oli 10 mutkaa. Vuonna 2018 rataa tehtiin muutoksia: se piteni 2374 metriin ja ensimmäinen neulansilmä korvattiin useammalla mutkalla, joten radalla oli 14 mutkaa. Vuodesta 2019 alkaen rata on ollut viralliseti 2373 metriä pitkä, kun rataa tehtiin pieniä muutoksia.[5]

Tulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Rata Voittaja Toinen Kolmas Paalupaikka Nopein kierros Viite
2017
Kilpailu 1 		Brooklyn Iso-Britannia Sam Bird
DS Virgin Racing 		Ranska Jean-Éric Vergne
Techeetah 		Ranska Stéphane Sarrazin
Techeetah 		Iso-Britannia Alex Lynn
DS Virgin Racing 		Saksa Maro Engel
Venturi Formula E Team 		[6]
2017
Kilpailu 2 		Iso-Britannia Sam Bird
DS Virgin Racing 		Ruotsi Felix Rosenqvist
Mahindra Racing 		Saksa Nick Heidfeld
Mahindra Racing 		Iso-Britannia Sam Bird
DS Virgin Racing 		Saksa Daniel Abt
ABT Schaeffler Audi Sport 		[7]
2018
Kilpailu 1 		Brasilia Lucas di Grassi
ABT Schaeffler Audi Sport 		Saksa Daniel Abt
ABT Schaeffler Audi Sport 		Sveitsi Sébastien Buemi
Renault e.Dams 		Sveitsi Sébastien Buemi
Renault e.Dams 		Ruotsi Felix Rosenqvist
Mahindra Racing 		[8]
2018
Kilpailu 2 		Ranska Jean-Éric Vergne
Techeetah 		Brasilia Lucas di Grassi
ABT Schaeffler Audi Sport 		Saksa Daniel Abt
ABT Schaeffler Audi Sport 		Sveitsi Sébastien Buemi
Renault e.Dams 		Saksa Daniel Abt
ABT Schaeffler Audi Sport 		[9]
2019
Kilpailu 1 		Sveitsi Sébastien Buemi
Nissan e.Dams 		Uusi-Seelanti Mitch Evans
Panasonic Jaguar Racing 		Portugali António Félix da Costa
BMW i Andretti Motorsport 		Sveitsi Sébastien Buemi
Nissan e.Dams 		Ranska Jean-Éric Vergne
DS Techeetah 		[10]
2019
Kilpailu 2 		Alankomaat Robin Frijns
Envision Virgin Racing 		Iso-Britannia Alexander Sims
BMW i Andretti Motorsport 		Sveitsi Sébastien Buemi
Nissan e.Dams 		Iso-Britannia Alexander Sims
BMW i Andretti Motorsport 		Saksa Daniel Abt
Audi 		[11]
2021
Kilpailu 1 		Saksa Maximilian Günther
BMW i Andretti Motorsport 		Ranska Jean-Éric Vergne
DS Techeetah 		Brasilia Lucas di Grassi
Audi Sport ABT Schaeffler 		Uusi-Seelanti Nick Cassidy
Envision Virgin Racing 		Ranska Norman Nato
ROKiT Venturi Racing 		[12]
2021
Kilpailu 2 		Iso-Britannia Sam Bird
Jaguar Racing 		Uusi-Seelanti Nick Cassidy
Envision Virgin Racing 		Portugali António Félix da Costa
DS Techeetah 		Iso-Britannia Sam Bird
Jaguar Racing 		Ruotsi Joel Eriksson
Dragon / Penske Autosport 		[13]
2022
Kilpailu 1 		Uusi-Seelanti Nick Cassidy
Envision Racing 		Brasilia Lucas di Grassi
ROKiT Venturi Racing 		Alankomaat Robin Frijns
Envision Racing 		Uusi-Seelanti Nick Cassidy
Envision Racing 		Sveitsi Edoardo Mortara
ROKiT Venturi Racing 		[14]
2022
Kilpailu 2 		Portugali António Félix da Costa
DS Techeetah 		Belgia Stoffel Vandoorne
Mercedes-EQ Formula E Team 		Uusi-Seelanti Mitch Evans
Jaguar TCS Racing 		Portugali António Félix da Costa
DS Techeetah 		Sveitsi Edoardo Mortara
ROKiT Venturi Racing 		[15]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Young, Michelle: Formula E ePrix, the First International Car Race in NYC Will Take Place This Weekend in Brooklyn untappedcities.com. 11.7.2017. Untapped Cities LLC. Viitattu 21.5.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b Smith, Luke: How Formula E won motorsport’s race to New York City motorsports.nbcsports.com. 23.07.2017. NBC Universal. Viitattu 21.5.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Gittings, Paul: Jean-Eric Vergne crowned back-to-back Formula E world champion cnn.com. 14.7.2019. Cable News Network. Viitattu 21.5.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Smith, Sam: Formula E secures IndyCar venue as New York replacement the-race.com. 07.12.2022. The Race. Viitattu 21.5.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Brooklyn Street Circuit racingcircuits.info. RacingCircuits.info. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  6. ↑ 2016 FIA Formula E Championship New York ePrix Race 1 fiaresultsandstatistics.motorsportstats.com. FIA. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  7. ↑ 2016 FIA Formula E Championship New York ePrix Race 2 fiaresultsandstatistics.motorsportstats.com. FIA. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  8. ↑ 2017 FIA Formula E Championship New York ePrix Race 1 fiaresultsandstatistics.motorsportstats.com. FIA. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  9. ↑ 2017 FIA Formula E Championship New York ePrix Race 2 fiaresultsandstatistics.motorsportstats.com. FIA. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  10. ↑ 2018 FIA Formula E Championship New York ePrix Race 1 fiaresultsandstatistics.motorsportstats.com. FIA. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  11. ↑ 2018 FIA Formula E Championship New York ePrix Race 2 fiaresultsandstatistics.motorsportstats.com. FIA. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  12. ↑ 2020 FIA Formula E Championship New York ePrix Race 1 fiaresultsandstatistics.motorsportstats.com. FIA. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  13. ↑ 2020 FIA Formula E Championship New York ePrix Race 2 fiaresultsandstatistics.motorsportstats.com. FIA. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  14. ↑ 2022 FIA Formula E Championship New York City E-Prix/1 fiaresultsandstatistics.motorsportstats.com. FIA. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
  15. ↑ 2022 FIA Formula E Championship New York City E-Prix/2 fiaresultsandstatistics.motorsportstats.com. FIA. Viitattu 20.5.2023. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=New_Yorkin_ePrix&oldid=21819995”