Neuvostoliiton urheilu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee Neuvostoliiton urheilua.

Neuvostoliiton urheilijat saavuttivat huomattavaa menestystä hyvin laajassa kirjossa lajeja, ja esimerkiksi jääkiekossa, lentopallossa, painissa, voimistelussa ja painonnostossa maa oli vuosikymmenet lähes täysin ylivoimainen.

Neuvostoliiton urheilu oli osa kommunistisen ideologian ja yhteiskuntajärjestelmän paremmuuden osoittamista kapitalistiseen yhteiskuntajärjestelmään verrattuna[1].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton urheilun johtoelimenä hieman nimiä vaihdellen on ollut Yleisliittolainen liikunta- ja urheilukomitea. Kansainvälisyyttä ajatellen Neuvostoliitossa perustettiin Punaisen urheilun ja voimistelun järjestö (PUI) vuonna 1921. Ensimmäiset kansainväliset urheilukilpailut, joihin Neuvostoliitto osallistui olivat työläisten olympialaiset ja spartakiadit. Kaksi neuvostoliittolaista pikaluistelijaa Jakov Melnikov ja Platon Ippolitov osallistuivat tosin jo vuonna 1923 Pikaluistelun EM- ja MM-kisoihin Norjassa ja Ruotsissa, jonka jälkeen maan pikaluistelijat palasivat arvokisoihin vasta 30 vuotta myöhemmin. Neuvostoliittolaisten urheilijoiden ensimmäiset suuremmat kilpailumatkat tapahtuivat 1930-luvulla. Ensimmäisen ulkomaan matkan teki Moskovan Spartakin jalkapallojoukkue pelaamalla ottelun Židenice Brnon ammattilaisjoukkuetta vastaan Tšekkoslovakiassa vuonna 1934. Neuvostoliitossa perustettiin ammattiliittojen urheiluseuroja esim. Moskovan Spartak vuonna 1935, rautatietyöläisten Lokomotiv ja turvallisuuspalvelun Dynamo, armeijan keskusurheiluseura TsSKA oli perustettu aikaisemmin vuonna 1923. Neuvostoliitto osallistui ensi kertaa olympialaisiin vuonna 1952 Helsingissä ja yhteensä Neuvostoliitto keräsi olympialaisista 473 kultaa, 376 hopeaa ja 355 pronssia.[2] Vuoden 1980 kesäolympialaiset järjestettiin Moskovassa, länsivallat kuitenkin pääsääntöisesti boikotoivat kilpailuja vastalauseena Neuvostoliiton toimille Afganistanissa. Vastaavasti Neuvostoliitto liittolaismaineen boikotoi seuraavaksi järjestettyjä Los Angelesin kisoja.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuoden 1992 Barcelonan olympialaisissa entisen Neuvostoliiton maiden urheilijat kilpailivat Itsenäisten valtioiden yhteisön lipun alla. Useimmat kansainväliset liittojen laskevat Neuvostoliiton seuraajavaltioksi Venäjän, mutta myös monet itsenäistyneet neuvostotasavallat ovat jatkaneet neuvostoaikojen menestystä omissa vahvoissa lajeissaan. Etenkin joukkueurheilussa tämä on tarkoittanut kilpailun kiristymistä, esimerkiksi jääkiekon vuoden 2006 MM-kilpailuihin osallistui Venäjän lisäksi peräti neljä entistä neuvostotasavaltaa.

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikkakaan Neuvostoliitto ei yltänyt jalkapallon MM-kilpailuissa vuoden 1966 neljättä sijaa parempaan tulokseen, voitti maa kuitenkin 1960 Euroopan-mestaruuden ja myöhempinä vuosina kolme hopeaa, kahden olympiakullan ja kahden olympiapronssin lisäksi. Seuratasolla Dynamo Kiova voitti Euroopan Cup-voittajien Cupin kahdesti ja Dynamo Tbilisi kerran. Myös Dynamo Moskova lukeutuu samaisen kilpailun loppuottelijoihin.

Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisessä koripallossa Neuvostoliitto oli lajia hallinneen Yhdysvaltojen takana lähes yhtä selvä kakkonen, voittaen kaksi olympiakultaa ja sijoittuen mitaleille jokaisella osallistumiskerrallaan. Koripallon MM-kilpailuissa menestys oli vastaavaa, tehden maasta kolminkertaisen maailmanmestarin. Euroopan mestaruuksia maa kasasi kaikkiaan peräti 14.

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitto hallitsi kansainvälistä jääkiekkoa vuosikaudet ylivoimaiseen tyyliin, voittaen kahdeksan olympiakultaa (joista viimeisen tosin olympialipun alla) ja 22 maailmanmestaruutta. Niin olympialaisissa kuin MM-kilpailuissakin maa sijoittui mitaleille jokaisella osallistumiskerrallaan, tuoden siten yhteensä 10 olympia- ja 34 MM-mitalisijaa. Seurajoukkuetasolla usein aikansa parhaaksi joukkueeksi arvostettu TsSKA Moskova voitti Euroopan Cupin 20 kertaa, ja saman kaupungin Krylja Sovetov kerran. Neuvostoliitolla oli 1980-luvulla historiallinen KLM-ketju jossa pelasi Krutov, Larionov ja Makarov. Sekä toinen, Larionovin aikakautta edeltävä ykkösketju, joskka pelasi Mihailov-Petrov-Harlamov.

Urheilutapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.helsinki.fi/idantutkimus/arkisto/2008_4/it_2008_4_itkonen.pdf Viitattu 26.09 2010
  2. Tilasto mitaleista maittain Nautica Editrice Srl.. Viitattu 31.8.2006. (englanniksi)