Neuvostoliiton 14. armeija

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Neuvostoliiton 14. armeija oli puna-armeijan yhtymä toisessa maailmansodassa. Yhtymä oli perustettiin 16. syyskuuta 1939 nimellä Murmanskin ryhmä ja sen nimi vaihdettiin 14. armeijaksi 19. marraskuuta.[1]

Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijan ensisijainen tehtävä oli vallata Petsamo ja estää mahdolliset länsiliittouman maihinnousut Kuolan niemimaalle ja hyökkäykset Norjan alueilta. Taistelusuunnitelman mukaan armeijan käytössä olleista kolmesta divisioonasta kaksi hyökkäisi Kuolan niemimaalle (52.D ja 104.Vuor.D) ja niistä toinen tulisi jäämään Kuolan niemimaalle varmistustehtäviin (104. Vuor.D) ja 52. Jalkaväkidivisioona tulisi jatkamaan hyökkäystään. Kolmas 14. jalkaväkidivisioona tulisi jäämään reserviin (Murmanskin suojajoukko).

Armeijan kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 104. Vuoristodivisioona
  • 52. Jalkaväkidivisioona
  • 14. Jalkaväkidivisioona

Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jatkosota

Se taisteli saksalaisia ja heidän kanssaan sotivia suomalaisia joukkoja vastaan jatkosodassa. Kesäkuussa 1941 ja varsinaisesti heinäkuussa alkaneen saksalaisten ja suomalaisten hyökkäysvaiheen aikana 14. armeijaa komensi kenraaliluutnantti Valerian Aleksandrovitś Frolov.

Samalla sotatoimialueella Lapissa ja Pohjoisella jäämerellä toimi kontra-amiraali A. Golovkon komentama laivasto.

Kokoonpano 1941 kesällä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijan suorassa komennossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton 42. armeijakunta (toisen maailmansodan itärintama)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Armeijakunnankomentaja A. A. Tjurin 17. syyskuuta – 2. lokakuuta 1939.[1]
  • Prikaatinkomentaja B. A. Pigarevitsh 2. – 17. lokakuuta 1939 (toimi komentajan sijaisena)[1]
  • Armeijakunnankomentaja (kenraaliluutnantti jatkosodan alussa) Valerian Aleksandrovitś Frolov 17. lokakuuta 1939 – 1. syyskuuta 1941.[2]
  • Kenraalimajuri Roman Ivanovitš Panin, 1. syyskuuta 1941 – 27. maaliskuuta 1942.[3]
  • Kenraalimajuri Vladimir Ivanovitš Štšerbakov, 27. maaliskuuta 1942 –.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Manninen Ohto: Talvisodan salatut taustat. Porvoo: Kirjaneuvos ky, 1994. ISBN 952-90-5251-0.
  • Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 1, Talvisota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-911-9.
  • Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 2, Jatkosota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-927-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Manninen s.65
  2. Raunio, Kilin - Jatkosota. 2005 s. 188
  3. Raunio, Kilin - Jatkosota. 2005 s. 155
  4. Raunio, Kilin - Jatkosota. 2005 s. 209
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.