Nestor (mytologia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nestor (m.kreik. Νέστωρ) oli kreikkalaisessa mytologiassa Pyloksen kuninkaan Neleuksen ja Khloriin poika. Hänestä tuli kuningas Herakleen surmattua Neleuksen ja kaikki Nestorin veljet ja sisaret. Hänen vaimonsa oli joko Eurydike tai Anaksibia, ja heidän lapsiaan olivat Perseus, Peisistratos, Aretos, Thrasymedes, Pisidike, Polykaste, Stratikhos, Ekhefron ja Antilokhos.

Nestor oli argonautti, joka auttoi taistelussa kentaureja vastaan ja osallistui Kalydonin metsäkarjun metsästykseen. Myöhemmin hän ja hänen poikansa Antilokhos ja Thrasymedes taistelivat akhaialaisten puolella Troijan sodassa. Vaikka Nestor oli jo vanha mies sodan alkaessa, hänet tunnettiin edelleen rohkeudestaan ja puhetaidoistaan. Iliaassa hänet kuvataan antamassa usein neuvoja nuoremmille sotureille; hän kehotti myös Agamemnonia ja Akhilleusta sopimaan erimielisyytensä. Vanhuus esti häntä osallistumasta varsinaiseen taisteluun, mutta hänen johtaessaan Pyloksen joukkoja Paris surmasi yhden hänen valjakkonsa hevosista jousensa nuolella. Patrokloksen hautajaisissa Nestor neuvoi poikaansa Antilokhosta, kuinka hän voisi voittaa kilpa-ajot. Antilokhos joutui pian tämän jälkeen Memnonin surmaamaksi.

Odysseiassa Nestor oli jo palannut turvallisesti takaisin Pylokseen, ja Odysseuksen poika Telemakhos matkusti sinne kysyäkseen isänsä kohtaloa. Nestor otti Telemakhoksen vieraanvaraisesti vastaan mutta ei pystynyt auttamaan Odysseuksen kohtalon selvittämisessä millään tavoin.

Nestorin palatsiksi kutsuttu mykeneläisaikaisen palatsin arkeologinen kohde sijaitsee nykyisen Pýloksen kaupungin pohjoispuolella.[1] Pýloksen lähellä sijaitsee myös Nestorista nimensä saanut Nestorin luola.[2] Homeroksen Nestorilla oli tunnettu malja, niin kutsuttu Nestorin malja, ja nimi on kytketty myös kahteen myöhempään arkeologiseen löytöön.[3]

  1. Pylos Perseus. Viitattu 28.10.2015.
  2. Σπήλαιο Νέστορος Terrabook. Viitattu 23.10.2023.
  3. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Nestorin malja”, Antiikin käsikirja, s. 367. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4