Neitoperho (vuoden 1997 elokuva)
| Neitoperho | |
|---|---|
 Elokuvan juliste, Matti Helariutta, Matti Räsänen, 1997. |
|
| Ohjaaja | Auli Mantila |
| Käsikirjoittaja | Auli Mantila |
| Tuottaja | Tero Kaukomaa |
| Säveltäjä | Anki, Pepe Willberg, Carola |
| Kuvaaja | Heikki Färm |
| Leikkaaja | Riitta Poikselkä |
| Pääosat | Leea Klemola, Robin Svartström, Rea Mauranen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | GNUfilms Oy |
| Ensi-ilta | 1997 |
| Kesto | 96 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Neitoperho (engl. The Collector) on suomalainen Auli Mantilan ohjaama elokuva vuodelta 1997. Se on tarinaltaan synkkä trilleri, johon dialogi kuitenkin tuo huumoria. Leea Klemola näyttelee pääosan aggressiivista ja manipuloivaa nuorta naista.
Elokuva oli osa kahta laajempaa 1990-luvun ilmiötä. Ensinnäkin se on road-elokuva, jossa tielle lähtevä päähenkilö on nainen, ja toisekseen juuri sama nainen purkaa turhautumistaan käyttämällä fyysistä väkivaltaa. Neitoperhossa käännetään perinteinen mieskeskeinen rakenne ja road-elokuvien miehen vapautta korostava kokemus päälaelleen.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääosassa Leea Klemola esittää nuorta, työtä vieroksuvaa ja läheisriippuvaista Eeviä. Eevi haluaisi elää ilmaiseksi sisarensa Amin (Elina Hurme) luona, mutta tämä karkottaa elätettävänsä valmiiksi maksettuun vuokra-asuntoon. Eevi turhautuu hylätyksi tulemisen kokemuksesta ja anastaa Amin käteisrahat sekä tämän auton ja lähtee ajelemaan päämäärättömästi. Matkallaan Eevi jatkaa rikosten tekemistä. Hän muun muassa pahoinpitelee liftarin (Robin Svartström) ja tämän jyväskyläläisen naisystävän, Anjan (Rea Mauranen), ennen kiinnijäämistään.[2][3]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auli Mantila kertoo saaneensa inspiraation elokuvaan John Fowlesin romaanista Neitoperho (engl. The collector) vuodelta 1963.[4] Samaan John Fowlesin romaanin perustuu William Wylerin vuonna 1965 ohjaama elokuva Neitoperho (engl. The collector).[5]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leea Klemola – Eevi Rantanen
- Elina Hurme – Ami Rantanen
- Rea Mauranen – Anja Hopia
- Robin Svartström – Jusu, liftari
- Henriikka Salo – Helena Moilanen
- Jari Hietanen – Jake, Amin työtoveri
- Kimmo Taavila – puhelinlinjalla jutteleva mies
- Auli Mantila – puhelinlinjalla jutteleva nainen / sidottu nainen valokuvissa
- Marja Packalén – rikospoliisi
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo 2000-luvulla lehdistössä tunnistettiin Neitoperhon juonen ja tarinan edistyksellisyys. Elokuva kertoo tien päälle lähtevästä naisesta, joka on etääntynyt yhteisön asettamista arvoista ja käyttäytymissäännöistä. Kriitikoista ainoastaan Marko Ahonen puhui elokuvasta erittäin negatiivissävytteisesti. Tosin muitakin arvostelijoita hieman häiritsi päähenkilön vastenmieliseksi koettu luonne.[6]
Klemola palkittiin roolisuorituksestaan Jussi-patsaalla. Elokuva valittiin muun muassa Venetsian elokuvajuhlien ohjelmistoon 1997.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Römpötti, Tommi: Vieraana omassa maassa. Suomalaiset road-elokuvat vapauden ja vastustuksen kertomuksina 1950-luvun lopusta 2000-luvulle. Jyväskylän yliopisto, 2012. ISBN 978-951-39-5233-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Römpötti 2012, s. 245, 262.
- ↑ Neitoperho Elonet.
- ↑ a b Jari Kuosmanen: Auli Mantila, teoksessa Eila Anttila (toim.): Lyhyttä ja pitkää, Kotimaisia elokuvantekijöitä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2000. ISBN 951-692-474-3.
- ↑ Neitoperho Elonet.
- ↑ The collector Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- ↑ Römpötti 2012, s. 262, 277–278.
| ||||||||||||||||||