Naistenjärvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naistenjärvi
Найстенъярви

Naistenjärvi

Koordinaatit: 62°18′6″N, 32°40′59″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Suojärven piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 2 358 km²
Väkiluku (2012) 2 700











Naistenjärven kunta Suojärven piirin kartalla.

Naistenjärvi (ven. Найстенъя́рви) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Suojärven piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Saarijärven rannalla 32 kilometriä Suojärven kaupungista pohjoiseen.[1] Taajamassa on 1 400 ja kunnassa 2 700 asukasta (vuonna 2012)[2].

Maantiede ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naistenjärven kunnan pinta-ala on 2 358 neliökilometriä[2]. Se rajoittuu idässä Kontupohjan piirin Hirvaan ja Petrovskin kuntiin sekä etelässä Suojärven piirin Veskelyksen ja Suojärven, lounaassa Loimolan ja pohjoisessa Porajärven kuntiin[3]. Pinta-alasta valtaosa on metsää[4].

Seutu kuuluu Länsi-Karjalan ylänköön. Sen maisemaa leimaavat laajat suot sekä pitkät ja kapeat harjut.[5] Kunnan alueella virtaavat Suojoki, Torasjoki, Irstajoki, Kontiojoki, Kuukkausjoki, Vihtimjoki, Yläjoki, Parkoinoja, Rajajoki, Anninoja, Kivioja, Kukinoja, Luglajoki, Mustaoja, Samsananoja, Heinäoja, Pojasjoki, Kuima, Kälkänjoki, Lapinjoki, Yläjoki, Valkeajoki, Vegarusjoki, Veisoja, Liusoja, Mundoja ja Tervaoja. Järviä ovat Suojärvi, Vegarusjärvi, Unusjärvi (ven. Unusozero), Naistenjärvi (Ženskoje), Vuontelejärvi, Suuri-Kontiojärvi, Vaaksausjärvi, Yläjärvi, Kivatšjärvi (Verhni Kivatš), Ylinenjärvi, Tetrijärvi (Tetrozero), Kapajärvi (Kabozero), Luglajärvi, Ala-Torasjärvi, Muntajärvi (Mundozero), Ylä-Torasjärvi, Peseksimäjärvi, Pojasjärvi, Kaitajärvi, Tšudojärvi, Saarijärvi, Kuukkausjärvi, Poitamojärvi, Salmijärvi, Valkeajärvi, Ylä-Kälkänjärvi, Ala-Kälkänjärvi ja Myrysjärvi. Hyötykaivannaisiin kuuluvat nikkeli, sungiitti, dolomiitti, gabro-diabaasi, graniitti, gneissigraniitti, hiekka ja sora.[6]

Naistenjärven lisäksi kuntaan kuuluu viisi taajamaa: Lahkolampi, Leppäniemi, Suojoki, Toivola ja Turhanvaara. Toiseksi suurin asutuskeskus on tuhannen asukkaan Lahkolampi.[2] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 69 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 14 % valkovenäläisiä, 6 % karjalaisia, 3 % ukrainalaisia ja 1 % tataareja[7].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen talvi- ja jatkosotaa Naistenjärvi kuului Suomen Neuvostoliitolle luovuttamaan Suojärven kuntaan. Rautatie Matkaselästä valmistui Naistenjärvelle 1920-luvulla ja alueelle perustettiin sahoja. Vuosina 1958–1991 Naistenjärvellä oli kaupunkimaisen taajaman status.

Venäjän vuoden 2006 kuntauudistukseen asti Naistenjärvi ympäristökylineen muodosti asutushallintoalueen. Siihen kuuluivat Naistenjärven taajama sekä Kostamuksen, Lahkolammen, Toivolan ja Naistenjärven asutukset. Alueella oli noin 4 500 asukasta.[8] Vuonna 2006 pääosa alueesta liitettiin uuteen Naistenjärven kuntaan. Kostamuksen kylästä tuli osa Porajärven kuntaa.

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naistenjärven kautta kulkee Suojärven ja Jyskyjärven välinen rautatie, jolla on Naistenjärven ja Lahkolammen asemat sekä 22. ja 35. kilometrin pysähdyspaikat. Kunnan läpi menee myös Suojärven, Porajärven ja Juustjärven välinen A132-maantie. Naistenjärvellä, Suojoella ja Lahkolammella on huoltoasemat.[9]

Naistenjärven tärkein tuotantolaitos on Zapkarellesin saha[1]. Kunnassa on myös muita puunjalostuslaitoksia sekä kaivosteollisuutta, karjatila, sikala, kalanviljelylaitos ja villieläintarha[10].

Keskustaajaman palveluihin kuuluu lastentarha, koulu, kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus, poliklinikka, uimahalli, posti, pankki ja muutama kauppa. Taajamassa on ortodoksinen kirkko.[11]

Nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leppäniemen lähellä sijaitsee kivikautisia asuinpaikkoja. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluu kaksi 1800–1900-vaihteen asuintaloa sekä Kuikkaniemen vuonna 1892 rakennettu luterilainen kirkko Leppäniemen eteläpuolella. Historiallisia kohteita ovat toisen maailmansodan aikana kaatuneiden neuvostosotilaiden haudat.[12] Leukunjärven luoteispuolella on metsästys- ja kalastusmaja[13].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 258. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  2. a b c Generalnyi plan, s. 3.
  3. Generalnyi plan, s. 8.
  4. Generalnyi plan, s. 43.
  5. Generalnyi plan, s. 9.
  6. Generalnyi plan, s. 12–14.
  7. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Viitattu 19.2.2014. (venäjäksi)
  8. Karjalan tasavalta vuonna 1997. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
  9. Generalnyi plan, s. 18–19.
  10. Generalnyi plan, s. 27–28.
  11. Generalnyi plan, s. 20–21.
  12. Generalnyi plan, s. 17.
  13. Generalnyi plan, s. 21.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]