Nääjärvi (kuivatettu järvi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nääjärvi
Valtio  Suomi
Sijainti Lempäälä
Koordinaatit 61°19′12″N, 23°50′17″E
Nääjärvi

Nääjärvi [1] on kuivatettu järvi Pirkanmaalla Lempäälän Lastusissa, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Myllyojan valuma-alueeseen. Nääjärven vedenpintaa on laskettu ennen 1920-lukua ja lopullisesti se saatiin kokonaisuudessaa peltoviljelyyn 1950-luvulla ja sen jälkeen.[2][1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nääjärvi on toinen Lempäälän Lastusten kylän suurista kuivatetuista järvistä. Vuonna 1855--1856 julkaistuissa Kalmbergin kartastossa Nääjärven rantojen ympäristössä oli paljon raivattuja niittyjä ja niiden pohjoispuolella peltomaatakin. Nääjärven ja Tervajärven välissä sijaitsi Suojalan talo ja Nääjärven pohjoispuolella oli torppa. Kun tullaan 1900-luvulle, tiedetään, että järven omistava Lastusten kartano vuokrasi sitä ja Tervajärveä seudun asukkaille vesiheinän niittämistä varten. Talolliset hankkivat näin karjalle lisärehua järven kaislikosta. Sitä niitettiin vedessä seisoen ja heinä kerättiin veneillä talteen ja varastoitiin rannoille aumoiksi talvea varten. Järven laskemista yritettiin jo 1900-alkupuolella, koska Tampereen taloudellisessa kartassa järveä ei enää näy. Osa järvenpohjan maaperästä jäi niin kosteaksi, ettei sitä voitu viljellä.[3][4][5]

Nääjärvi ja viereistä Tervajärveä yritettiin uudelleen kuivattaa samanaikaisesti jatkosodan jälkeen. Kuivattamisen motiivi oli tarjota Sakkolan karjalaisten asuttamiseksi maata seuduilla, joissa kaikki viljelyyn kelpaava maa oli jo raivattu. Sotien jälkeen Nääjärveen laskevat ojat ohjattiin järveä kiertävään uomaan, joka ohitti järven sen länsipuolelta. Vedet johdettiin Tervajärveä sen länsipuolella kiertävään ojaan. Nääjärven pohjalle kaivettiin keräilyoja, jonka vedet johdettiin alueen lounaiskulmaan, missä ne pumpattiin sähkökäyttöisillä vesipumpuilla aluetta kiertävään ojaan. Pumppun tehoksi on mainittu 15 000 litraa minutissa.[3][6]

Kuivatettu peltoalue lohkottiin kolmeksi tiloiksi, jotka kaksi perhettä ottivat vastaan. Järven pohja oli mutapohjaa, jonka viljeleminen oli erilaista kuin savimaiden viljely. Maiden pohja upotti aluksi, mutta se on vuosikymmeninä tiivistynyt ja järven pohja on painunut alkuperäisestä korkeudestaan yli metrin alemmaksi. Viljelymaan kunnossapito vaatii veden jatkuvaa poispumppaamista ja ojia joudutaan välillä kunnostamaan sortumien ja liettymisen varalta. Yhdessä sähkölaskun kanssa ne nostavat alueen käyttökuluja.[3][6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tervajärvi, Lempäälä (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 15.10.2019.
  2. Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 31.1.2017.
  3. a b c Suvannon Sanomat: Sakkolalaista asutusta ”Marskimailla”, nro 2/1964, s. 5–6, viitattu: 31.1.2017
  4. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050734.jpg), 1855–1856
  5. Meriluoto, Timo: Taloudelliset kartat, suoraan (Tampereen kartalle), 1922
  6. a b Lounais-Suomen ympäristölupavirasto: Myllyojan perkaus, Lempäälä, 25.1.2008, viitattu: 31.1.2017
  7. GTK: Lempäälän maaperä, viitattu 31.1.2017