Myanmarin mielenosoitukset 2007

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Buddhalaismunkit osoittivat mieltään Yangonissa.

Myanmarin mielenoitukset 2007 ("sahramivallankumous"[1]) olivat loppuvuodesta Myanmarissa polttoaineen viisinkertaisesta hinnankorotuksesta alkaneita opiskelijoiden, oppositioaktivisten ja buddhalaismunkkien johtamia rauhanomaisia protesteja.[2]

Hallitus tukahdutti marssit aluksi väkivaltaisesti, mutta buddhalaismunkkien liityttyä mielenosoituksiin 18. syyskuuta salli niiden jatkuvan. 25. syyskuuta mennessä mielenosoituksiin osallistui jo 100 000 ihmistä.[2] Hallitus vastasi tähän poliisin ja armeijan voimin. [3] Myanmarin hallitus onnistui tukahduttamaan mielenosoitukset entisessä pääkaupungissa Yangonissa, josta mielenosoitukset siirtyivät maan keskiosiin.

Mielenosoitukset vaativat virallisten tietojen mukaan ainakin 13 kuolonuhria ja vajaat kaksisataa haavoittui. Oppositiojohtaja Sein Win kuitenkin arvioi uhriluvun olevan kymmeniä tai satoja;[4] tuoreemmissa tiedoissa puhutaan tuhansista.[5] Myanmarin sotilasjuntta ilmoitti pidättäneensä 3 000 mielenosoittajaa.[6]

Sotilasjuntta julisti oman tiekarttansa demokratiaan, muttei neuvotellut siitä opposition kanssa. Kenraali Than Shwe pysyi vallassa.[7]

Sahramivallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa tiedotusvälineistä on käyttänyt mielenosoituksista nimitystä Saffron Revolution ('Sahramivallankumous'). Nimitys tulee mieltään laajasti osoittaneista buddhalaisista munkeista, joiden punertavat kaavut ovat sahramin väriset. Sahramivallankumouksen tunnus on sivukuva buddhalaisista munkeista sahraminvärisessä kaavussa.

Myanmarin sotilashallitusta vastustivat monet eri tahot, vaikka julkisuudessa vedottiin lähinnä helposti televisiossa tunnistettaviin buddhalaisiin munkkeihin. Myanmarin hallitusta tukevat väittivät, että osa munkinkaapuun pukeutuneista ei ole munkkeja, vaan muita mielenosoittajia.lähde?

Mielensoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktivistit aloittavat protestit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisten tyytymättömyys Myanmarin sotilashallitusta kohtaan kasvoi, kun se lopetti bensiinin hintatuen 19. elokuuta 2007, ja kun bensiinin hinta nousi kuusinkertaiseksi.

Tuona päivänä olivat ensimmäiset protestit. Viranomaiset vastasivat niihin pidätyksin ja hakkaamalla mielensoittajia. [8] Hallitus pidätti 23. elokuuta monia merkittäviä oppositioaktivisteja.[9] Aktivistien koteihin tehtiin etsintöjä. Mielensoitukset jatkuivat tästä huolimatta.[10]

Munkit liittyvät mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5. syyskuuta 2007 Myanmarin joukot hajottivat väkivaltaisesti rauhanomaisen mielenosoituksen Pakokkussa ja kolme munkkia haavoittui. Seuraavana päivänä toiset munkit ottivat kostaakseen valtion viranomaisia panttivangeikseen.[11] He vaativat anteeksipyyntöä syyskuun 17. päivään mennessä, mutta armeija kieltäytyi tästä.

Mielenosoitukset laajenevat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mielenosoittajat marssivat Yangônissa 24. syyskuuta.

Koska anteeksipyyntöä ei tullut, munkit järjestivät 18. -21. syyskuuta laajenevia mielenosoituksia[12] ja peruivat armeijalle järjestämiään uskonnollisia toimituksia. Kansan ja armeijan munkkeihin kohdistama kunnioitus oli eräs syy munkkien tärkeään rooliin mielenosoituksissa. Näiden tapahtumien jälkeen mielenosoitukset levisivät ympäri Myanmaria: Yangôniin (ent. Rangoon), Sittween, Pakokkuun ja Mandalayhin.[13]

24. syyskuuta Yangonissa oli suuri 100 000 hengen mielenosoitus. Seuraavana päivänä hallitus julisti öisen ulkonaliikkumiskiellon ja kielsi yli 5 hengen kokoontumiset.[14]

Kukistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

26. syyskuuta armeija ja poliisi alkoivat kukistaa protesteja. Mellakkapoliisi tunkeutui pagodeihin ja hakkasi munkkeja. Näistä neljä kuoli.[14] Munkit pidätettiin. Sotilaat hajottivat väkijoukon ampumalla kohti. [15]

27. syyskuuta mennessä mielenosoituksissa kuoli yhdeksän ihmistä, kun turvallisuusjoukot ampuivat. Tunnetuin uhri oli japanilainen lehtikuvaaja Kenji Nagai. Loukkaantuneita oli yli sata ja 200–300 ihmistä pidätettiin.[16]

Muutaman päivän jatkuneessa armeijan operaatiossa saattoi kuolla jopa 200. Pidätettyjä oli 6 000, joista 1 300 munkkeja. Sairaalat eivät hoitaneet protesteissa haavoittuneita. Hallitus katkaisi 29. syyskuuta internet-yhteydet. [14]

Samana päivänä Myanmarin turvallisuusjoukot pidättivät munkkeja luostareista. Armeija jatkoi pidätyksiä ja protestit vaimenivat.[17] Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat pidätettyjen kidutuksista. [18]

31. lokakuuta oli vielä 200 munkin mielenosoitus Pakokkussa.[19]

Kansainvälinen reaktio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unioni ja Yhdysvallat ehdottivat Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa Myanmarin vastaisia pakotteita, mutta niitä ei saatu aikaiseksi Kiinan ja Venäjän vastustuksesta johtuen. Kiina tukee Myanmarin sotilashallitusta, mutta ei ole ottanut kantaa Myanmarin tilanteeseen. Venäjän mielestä ongelma on Myanmarin sisäinen eikä edellytä toimenpiteitä turvallisuusneuvostolta. EU ja Yhdysvallat vaativat sotilasjunttaa myös avaamaan neuvottelut kotiarestissa olevan oppositiojohtaja Aung San Suu Kyin kanssa.

Yhdysvallat ryhtyi pakotteisiin yksin tiukentamalla viisumikäytäntöä ja jäädyttämällä Myanmarin hallituksen varoja. EU päätti 15. lokakuuta 2007 kiristää jo olemassa olevaa viisumikieltoa ja laajentaa omaisuuden jäädytyksiä. Lisäksi vientituotteisiin kohdistuvien pakotetoimien on määrä laajeta.[20] Myös Myanmarin suurin kehitysavun antaja Japani leikkasi apuaan yli kolmella miljoonalla eurolla.[6]

Taustat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Myanmarin historia

Myanmarin vuoden 1990 parlamenttivaalien jälkeinen oppositio järjestäytyi Yhdysvalloissa pakolaishallitukseksi, joka sijaitsee Marylandissä. Myanmarin sotilashallitus neuvotteli aiemmin opposition kanssa, joka ei ole suostunut sen ehtoihin sovinnosta.

Mielenosoitusten aalto on osa laajempaa kokonaisuutta, missä oppositio pyrkii lopettamaan Myanmarin sotilashallituksen. 1988 oli Myanmarissa kapina, jossa kuoli yli 3 000 ihmistä. Tuolloin pyrittiin hallitukseen vaikuttamaan diplomaattisesti, mutta tuloksetta.

Ulkovaltojen osuus ja reaktiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myanmarin sotilashallitus kykenee ylläpitämään itsensä lähinnä siksi, että sillä on myytäväksi energiaa ja raaka-aineita, joista muun muassa Intia ja Kiina kilpailevat keskenään. Kiinalla on maakaasuyhteistyötä Myanmarin kanssa. Kiina on Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja se kykenee veto-oikeudella estämään hallitusjuntan vastaiset Yhdistyneiden kansakuntien sanktiot. Venäjä tukee Kiinan linjaa YK:n turvallisuusneuvostossa. Myös Thaimaa on energiahuollossaan riippuvainen Myanmarista.[21][22]

Myanmarin, Laosin ja Thaimaan raja-alueet muodostavat heroiinintuotannon kultaisen kolmion, mikä on länsimaille ongelmallinen.

2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2007 Kiina ja Venäjä estivät Yhdysvaltain havitteleman turvallisuusneuvoston päätöksen, jonka tarkoituksena oli vaatia Myanmarin hallitusta vapauttamaan poliittiset vangit kuten Aung San Suu Kyi, kiihdyttää demokratiakehitystä sekä lopettaa etnisiin vähemmistöihin kohdistuvat hyökkäykset.[23]

Länsimaisissa joukkotiedotusvälineissä on esitetty, että Kiinan tuesta Myanmarin sotilashallitukselle voi koitua mielikuvahaittoja Pekingin olympialaisille 2008.lähde?

Myanmarin mielenosoitukset 1988[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987 Myanmarin, silloisen Burman, talous oli laskussa. Talouden elvyttämiseksi sotilashallinto otti käyttöön toimenpiteitä, jotka aiheuttivat levottomuutta kansalaisten keskuudessa ja lopulta johtivat kansannousuun. Kansannousun laukaisi hallituksen toimeenpanema yhtäkkinen suurten setelien mitätöinti, minkä johdosta 80 prosenttia rahasta menetti arvonsa.

Sadattuhannet ihmiset osallistuivat demokratiaa vaativiin mielenosoituksiin vuonna 1988. Mielenosoitukset alkoivat yliopistoista. Sotilaat ampuivat yhden opiskelijan, mikä sai mielenosoitukset yltymään. Virkamiehet, munkit ja osa poliiseista liittyivät mielenosoituksiin. Munkit pitivät almukulhojaan ylösalaisin merkkinä siitä, että he eivät hyväksy sotilailta. Buddhalaisessa yhteiskunnassa munkkien kunnioituksen menetys on suuri häpeä, ja kyvyttömyys antaa almuja johtaa karman laskuun. Hallitus tukahdutti mielenosoitukset väkivaltaisesti ja ainakin 3000 ihmistä, suuri osa siviilejä ja munkkeja, kuoli hallituksen väkivallankäyttöön.

Parlamenttivaalit 1988[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aung San Suu Kyi nousi mielenosoittajien johtoon, ja hänestä tuli myöhemmin Burman oppositioliikkeen johtaja. Sotilasjuntta lupasi mielenosoitusten jälkeen pitää demokraattiset vaalit. Suu Kyin johtama demokratialiike sai 83 % äänistä, mutta sotilasjuntta kaappasi vallan 18. syyskuuta 1988. 1989 sotilashallinto muutti maan nimen Burmasta Myanmariksi, ja pääkaupunki Rangoonista tuli Yangon.

Parlamenttivaalit 1990[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opposition tärkein ryhmittymä on National League for Democracy (NDL), joka voitti vuoden 1990 parlamenttivaaleissa 392 paikkaa 492:sta, mutta joka ei voinut muodostaa hallitusta. Sen varaan pääasiassa muodostettiin Yhdysvaltoihin pakolaishallitus, National Coalition Government of the Union of Burma. Pakolaishallituksella on yksitoista ministerinpaikkaa, joista pääministeri Sein Win hoitaa myös ulkoasiainministerin tehtäviä.

Sotilasjuntta on pitänyt Aung San Suu Kyita kotiarestissa vuosia. Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin hänelle 1991.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Radio Free Asia: The 10th Anniversary of Myanmar’s Saffron Revolution: A Look Back www.rfa.org. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
  2. a b http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Myanmarin+munkit+uhmaavat+juntan+varoituksia/1135230534457
  3. Crackdown Human Rights Watch. 6.12.2007. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
  4. Helsingin Sanomat: Myanmarilainen oppositiojohtaja: Virallinen uhriluku täyttä valetta, 30. syyskuuta 2007
  5. Burma: Thousands dead in massacre of the monks dumped in the jungle Thisislondon.co.uk. Viitattu 2.10.2007.
  6. a b Myanmarin sotilasjuntta sanoo pidättäneensä 3000 mielenosoittajaa. Helsingin Sanomat 18. lokakuuta 2007.
  7. Myanmar pysyi juntan hallussa Yle Uutiset. Viitattu 9.2.2021.
  8. Monks Put Myanmar Junta in Tight Spot Oklahoman.com. 21.9.2007. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
  9. U.S. Condemns Burmese Arrests Of 13 Dissidents washingtonpost.com. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
  10. Myanmar Human Rights web.archive.org. 17.2.2009. Viitattu 9.2.2021.
  11. Q&A: Protests in Burma BBC, 24. syyskuuta 2007
  12. Monks lead largest Burma protest news.bbc.co.uk. 24.9.2007. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
  13. Monks lead largest Burma protest BBC, 24. syyskuuta 2007.
  14. a b c 2007 Uprising in Burma Burma Campaign UK. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
  15. Crackdown Human Rights Watch. 6.12.2007. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
  16. Yhdeksän kuollut Myanmarin levottomuuksissa Helsingin Sanomat. 27. syyskuuta 2007. Viitattu 27. syyskuuta 2007.
  17. Seth Mydans: Myanmar Raids Monasteries Before Dawn (Published 2007) The New York Times. 27.9.2007. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
  18. Burman vaalit: Euroopan ei pidä höllentää pakotteita | Ajankohtaista | Euroopan parlamentti www.europarl.europa.eu. 10.11.2010. Viitattu 9.2.2021.
  19. 2007 Uprising in Burma Burma Campaign UK. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
  20. EU tiukentaa pakotteita Myanmaria vastaan 15. lokakuuta 2007. YLE. Viitattu 15. lokakuuta 2007.
  21. http://www.economist.com/opinion/displayStory.cfm?Story_ID=9867036
  22. http://web.archive.org/web/20071005000658/http://www.iht.com/articles/2007/10/01/news/yangon.php
  23. The Associated Press / The Examiner: Security Council urges restraint by Myanmar government and expresses concern at its crackdown, Edith M. Ledener, contributed Slobodan Lekic, Sarah DiLorenzo and Matthew Lee 26.9.2007, Eastern Jackson county [1]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Myanmarin mielenosoitukset 2007.