Mustasiruetana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mustasiruetana
Arion ater 1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot Gastropoda
Alaluokka: Keuhkokotilot Pulmonata
Lahko: Maakeuhkokotilot Stylommatophora
Heimo: Siruetanat Arionidae
Suku: Arion
Laji: ater
Kaksiosainen nimi

Arion ater
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Limax ater
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Mustasiruetana Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mustasiruetana Commonsissa

Mustasiruetana (Arion ater) on kookas siruetanoihin kuuluva kotilo. Suomessa se on tulokaslaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimensä mukaisesti mustasiruetana on yleensä tasaisen pikimusta, mutta satunnaisesti tavataan myös vaaleita, harmaita tai oranssinpunaisia värimuotoja. Tämän vuoksi lajin erottaminen varmuudella punasiruetanasta (Arion rufus) ja espanjansiruetanasta (Arion vulgaris) voi edellyttää genitaalipreparaatin tekemistä. Täysikasvuinen mustasiruetana on varsin kookas, venyneenä 10–15 cm:n pituinen. Iho on yleensä musta ja siinä on selviä pituussuntaisia nystyjä. Nuoret yksilöt ovat päätä ja tuntosarvia lukuun ottamatta vaaleita ja niissä voi olla sivujuovat. Antura on tumma. Hengitysaukko on eläimen oikealla kyljellä kilven etuosassa eli lähellä päätä. Etanan erittämä lima on väritöntä.[1][2]

Tärkeänä tuntomerkkinä häiritty mustasiruetana huojuttaa ruumistaan sivuttain.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustasiruetana on eurooppalainen laji, jota tavataan Espanjasta ja Britteinsaarilta Skandinaviaan ja itäiseen Keski-Eurooppaan. Vieraslajina se on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan ja Australian lounaisosiin. Suomessa se esiintyy tulokaslajina Ahvenanmaalla ja mantereella varmoja esiintymiä tunnetaan ainakin Helsingistä, Jyväskylästä[1] sekä Pirkkalasta[3].

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustasiruetana elää kosteissa lehtometsissä sekä kulttuuriympäristöissä, kuten puistoissa ja puutarhoissa. Etana käyttää ravinnokseen kasveja, sieniä ja jopa eläinten raatoja. Se saattaa olla paikoittain hyötykasvien tuholainen. Häirittynä etana vetäytyy puolipallon puotoon ja huojuttaa ruumistaan voimakkaasti sivusuunnassa. Laji risteytyy lähisukulaistensa kanssa ja niiden tapaan se saattaa tuottaa jopa 400 munaa kesässä.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d A. Koivunen, P. Malinen, H. Ormio, J. Terhivuo & I. Valovirta: Suomen kotilot ja etanat. Opas nilviäisten maailmaan. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale Oy, 2014. ISBN 978-952-67544-6-8. s. 63 sekä 267–269
  2. a b IdTools (englanniksi)
  3. Pirkkalassa on mustasiruetanoita Pirkkalainen 24. lokakuuta 2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]