Musta torvensoittaja
| Musta torvensoittaja | |
|---|---|
| Black Man with a Horn | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | T. E. D. Klein |
| Kieli | englanti |
| Genre | kauhu, Cthulhu-tarusto |
| Julkaistu | New Tales of the Cthulhu Mythos, 1980 |
| Ulkoasu | kovakantinen, antologia |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | Musta kivi, 1995 |
| Ulkoasu | taskukirja, antologia |
| Sivumäärä | 49 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Musta torvensoittaja on yhdysvaltalaisen kauhukirjailija T. E. D. Kleinin pienoisromaani, joka ilmestyi Ramsey Campbellin antologiassa New Tales of the Cthulhu Mythos vuonna 1980. Se kertoo iäkkäästä kauhukirjailijasta, joka epäonnekseen saa tietää Cthulhu-taruston olevan totta.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kertomuksen päähenkilö ja minä-muotoinen kertoja on iäkäs kauhukirjailija, joka on nuoruudessaan tuntenut H. P. Lovecraftin. Koko uransa hän on työskennellyt kuuluisan ystävänsä varjossa, ja jopa hänen uusinta novellikokoelmaansa kuvaillaan ”lovecraftilaiseksi”. Tarinaa rytmittävät lyhyet lainaukset Lovecraftin kirjeistä. Lainaukset on valittu niin, että ne näyttävät vihjaavan johonkin pahaenteiseen.
Lentokoneessa kertoja tapaa Mortimer-nimisen miehen, joka palaa lähetysmatkalta Malesiasta. Mortimer matkustaa naamioituneena ja muistelee Malesiassa tapaamansa chaucha-kansan jäseniä kauhulla. Lentoasemalla Mortimer näkee kuvan saksofonia soittavasta miehestä ja säikähtää hillittömästi.
Kertoja unohtaa tapauksen pitkäksi aikaa, mutta löytää sitten sattumalta museosta maininnan chaucha-kansasta ja oivaltaa sen olevan sama kuin tcho-tcho, jota hän oli tottunut pitämään pelkkänä Lovecraftin keksintönä. Hän alkaa tutkia asiaa ja huomaa tcho-tchojen palvoman olion vainoavan häntä. Se on musta, kalan ja ihmisen risteytystä muistuttava demoni Shugoran, jonka kasvoissa on torvea muistuttava uloke. Shugoran ei kuitenkaan puhalla torveen vaan ”vetää sisään”. Kertojalle selviää myös, että tcho-tchot kasvattavat ihmisten sisällä jotakin.
Kertoja yrittää löytää Mortimerin, mutta saa tietää tämän kadonneen hirmumyrskyn aikana. Pian sen jälkeen hänen naapurinsa kertoo nähneensä kammottavat mustat kasvot ikkunassaan. Ne muistuttivat miestä, jolla oli kaasunaamari tai snorkkeli naamansa peittona. Kertoja pohdiskelee, kauanko mahtaa kestää ennen kuin olento löytää hänen luoksensa.
Teemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustan torvensoittajan nimetön kertoja muistuttaa Frank Belknap Longia (1901–1994), joka oli Lovecraftin ystävä ja pitkän linjan kauhukirjailija.[1] Kleinin pienoisromaanissa on useita viittauksia Longin romaaniin The Horror from the Hills (1931).[2] Pienoisromaanin kertoja on katkera ja turhautunut, mutta hänen ystävyytensä Lovecraftin kanssa oli vilpittömän lämmin.[3]
Mustassa torvensoittajassa Klein kommentoi Cthulhu-tarustoa ja -kirjallisuutta metatekstuaaliseen ja satiiriseen sävyyn.[3][4] Tarinan kertoja on jatkuvasti tietoinen ihmisrodusta ja pitää kaikkia rotuja – mukaan luettuna anglosakseja – enemmän tai vähemmän outoina ja ahdistavina.[4] Kertoja huomauttaa, että nykyään kuka tahansa voi ostaa kirjakaupasta okkultismin ja taikuuden oppikirjoja, joilla on Muinaisen kielletyn tiedon tietosanakirjan kaltaisia nimiä. ”Jos Necronomicon todella olisi olemassa, se olisi ilmestynyt Bantamin taskukirjana Lin Carterin kirjoittamalla esipuheella varustettuna.”[5] Muinaisten kirjojen sijaan 1980-luvulle sijoittuvan tarinan kertoja löytää suurimmat kauhut sanomalehdistä. Toisin kuin perinteisten Cthulhu-kertomusten sankarit, Mustan torvensoittajan henkilöhahmot eivät tule kohtaamiensa kauhujen seurauksena hulluksi vaan alistuvat kohtaloonsa fatalistisesti.[4]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustaa torvensoittajaa pidetään kosmisen kauhun klassikkona.[4]
Kauhukirjailija Joe McKinney pitää Mustaa torvensoittajaa Cthulhu-kirjallisuuden ja Longin uran hienostuneena kommentaarina, jonka kauhu perustuu samaistuttavaan ja säälittävään päähenkilöön. McKinneyn mukaan useimmat Cthulhu-tarinat ovat huonosti kirjoitettuja ja niiden suhde Cthulhu-tarustoon on päälleliimatun oloinen, mutta Musta torvensoittaja eroaa niistä, sillä se lähestyy Lovecraftin tuotantoa ja hänen fiktiivistä maailmaansa hienovaraisesta ja yllättävästä lähtökohdasta. Lisäksi se käsittelee Lovecraftia itseään, kuin myös tämän rasismia.[3]
Tor-verkkosivuston kriitikko Anne M. Pillsworth kiittää Kleinin kykyä kuvata arjen tavallisuutta sekä jokapäiväisen elämän piiriin hitaasti tunkeutuvaa kauhua, mikä tekee eriskummallisesta tarinasta samaistuttavan. Samalla sivustolla julkaistussa arviossa Ruthanna Emrys pitää pienoisromaania ”temaattisesti hämästyttävän nokkelana” kertomuksena, joka rakentaa suurta kauhua pienten vihjauksien kautta. Hän ei kuitenkaan pidä tarinaa erityisen pelottavana vaan lähinnä älyllisesti kiehtovana. Emrysin mukaan Klein yrittää käsittellä Lovecraftin rasismia itsetietoisesti ja kriittisesti mutta epäonnistuu, sillä kaikki ei-valkoiset hahmot kuvataan stereotyyppisesti ja kauhun varsinainen lähde on tummaihoinen tcho-tcho-kansa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sadelehto, Markku (toim.): Musta kivi, s. 8. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20103-0.
- ↑ Frank Belknap Long’s Cthulhu Mythos Fiction Nocturnal Revelries. 7.3.2021. Viitattu 5.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c McKinney, Joe: T.E.D. Klein’s “Black Man with a Horn” Old Major’s Dream: Joe McKinney’s Official Website. Viitattu 5.3.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Pillsworth, Anne M. & Emrys, Ruthanna: Please Tell Me John Coltrane Never Read This: T. E. D. Klein’s “Black Man With a Horn” Tor.com. 24.2.2016. Viitattu 5.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Musta kivi 1995, s. 170.