Musta Ritari slurppaa jälleen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Musta Ritari slurppaa jälleen (engl. The Black Knight GLORPS again) on Don Rosan vuonna 2003 valmistunut Ankkatarina. Se on jatko-osa vuonna 1998 valmistuneelle tarinalle Musta Ritari. Suomessa tarina on ilmestynyt kaksi kertaa: kokoelmakirjassa Pako Kielletystä laaksosta ja muita Don Rosan parhaita vuonna 2010 sekä Aku Ankka -lehden numeroissa 39–40 vuonna 2004.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Alussa Roope-setä esittelee Akulle museota, jolle hän on lahjoittanut omia mittaamattoman arvokkaita tavaroitaan, mm. hanhenmunahipun. Roope kuitenkin kohtaa museossa vanhan vihollisensa, Arpin Lusènen, ja Roope tietää heti tämän havittelevan mustan ritarin haarniskaa.

Seuraavana yönä Lusène käy vanhaan Musta Ritari -asuunsa pukeutuneena Roopen trofeehuoneessa katsomassa haarniskaa, mutta sen paikalla on vain lappu, jossa lukee: "Näetkö, Arpin: ei haarniskaa. Vaikka tietäisit sotisovan sijainnin, et pääse siihen millään käsiksi. Hah hah haa!". Mutta Lusène tekee mikrosahallaan Mustan Ritarin muotoisia aukkoja Roopen seiniin, jotka hän huomaa aamulla.

Roope ja Aku kiiruhtavat Pellen luokse, jossa he varmistavat häneltä Mustan Ritarin haarniskan sijaintipaikan ja lähtevät sinne. Kun he ovat kärränneet haarniskan ulos vahvia-kimpaleen sisästä, Lusène hyppää sen päältä suoraan haarniskaan ja lähtee juoksemaan karkuun. Roope, Aku sekä ohikävelleet Tupu, Hupu ja Lupu lähtevät Akun autolla Lusènen perään (Pelle jää vain töllistelemään), mutta Lusène vain leikkaa auton kahtia. Ennen hyökkäystään Lusène kuitenkin kiinnittää haarniskaan koukun siltä varalta, että Roope tekisi saman mattotempun kuin viime kerrallakin. Niin Roope tekeekin sen, mutta temppu, kuten arvata saattaa, epäonnistuu koukun ansiosta. Sitten Lusène pääsee Roopen rahaholviin ja ehtii jo hävittää hiukan Roopen rahoja, kunnes Aku kiskaisee hänet koukusta Pellen lentopyörällä ilmaan.

Aku pudottaa Lusènen merellä seisovaan veneeseen. Lusène katkaisee lentopyörän (Aku lähtee pyörimään ilmassa) ja käyttää miekkaa "moottorina" päästäkseen rantaan.

Monien sekaannusten ja epäonnistuneen museoryöstön jälkeen Ankat lähettävät haarniskan maata kiertävälle radalle ja Lusène karkaa jälleen kerran. Tästä huolimatta hän lahjoittaa Roopelle erään taiteilijan ainoan taulun, joka Roopelta vielä puuttui. Ikävä kyllä taulun selkäpuolella on viesti, "Palaan vielä!"

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

D.U.C.K.-omistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D.U.C.K.-ilonpilaaja: Ylösalaisin itämaisten kirjaimien joukossa seinävaatteen alalaidassa kuvan oikeassa yläkulmassa.

Yksityiskohtia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taulu, jonka Lusène lahjoittaa Roopelle, on muunnelma Salvador Dalín maalauksesta Muiston pysyvyys; alkuperäisessä taulussa riippuu pehmeitä kelloja oksalla ja pöydällä, mutta tässä pehmeiden kellojen paikalla on tietysti pehmeitä (ja suuria) kolikoita.
    • Tarinan kuvituksesta on joissain yhteyksissä (kuten kirjassa Pako Kielletystä laaksosta ja muita Don Rosan parhaita) julkaistu vaihtoehtoinen versio, jossa Roopen keräämä taulusarja on itse asiassa kopioita Carl Barksin vanhoilla päivillään tekemistä öljymaalauksista, jotka esittävät nuorta Roopea kullankaivajana Klondikessa.