Muolaan kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muolaan kirkko ennen talvisotaa.
Muolaan kirkon peruskivi, joka löytyi kirkon paikan raivastöiden yhteydessä.

Muolaan kirkko oli Muolaan luterilaisen seurakunnan kirkko. Se sijaitsi entisen Muolaan kunnan itäosassa Kirkkorannan kylässä Kirkkojärven länsirannalla olevalla mäellä luovutetussa Karjalassa. Muolaan kirkko rakennettiin luonnonkivistä ja tiilistä vuosina 1849–1852 ja sen suunnitteli intendenttikonttorin johtaja arkkitehti Ernst Lohrmann vuosina 1840–1843.[1] Kirkon rakennusmestarina toimi Sandell ja kirkkoa varten valmistettiin 240 000 tavallista tiiltä ja 50 000 reunatiiltä.[2] Tämä Muolaan viimeiseksi jäänyt kirkko oli järjestyksessä seurakunnan viides tai kuudes kirkko ja se vihittiin käyttöön ensimmäisenä adventtina 1852.[3]

Ulkoasu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muolaan kirkko oli päätytornillinen pitkäkirkko ja tyyliltään se edusti empireklassismia.[1] Kirkko oli 39 metriä pitkä ja 19 metriä leveä.[3] Se oli rakennettu noin metrin korkuisen harmaakivijalustan päälle.[2] Kirkon seinät oli rapattu ja maalattu valkoiseksi.[4] Nelikulmainen ja suuri torni sijaitsi kirkon länsipäässä ja ulkoni vain vähän itse runkohuoneesta.[1] Kellotornin yläosassa oli joka sivulla kelloluukut ja niiden yläpuolella päätykolmiot.[1] Tornin katto oli matala pyöreä kupu, jonka päällä oli risti.[1] Kirkon itäpäässä puolestaan oli muuta kirkkoa matalampi puolipyöreä sakaristo.[5] Kirkossa oli matala satulakatto.[1] Kirkon kummallakin pitkällä sivulla oli viisi suurta ja korkeaa ikkunaa, joiden yläpäät olivat kaarevat.[1] Sivuseiniä rytmittivät ikkunoiden kautta kulkeneet poikittaiset profiililinjat.[1] Kirkon pääsisäänkäynti sijaitsi kellotornin alaosassa[5] ja lisäksi kirkon molemmilla pitkillä sivuilla oli keskimmäisten ikkunoiden kohdalla eteisettömät sivuovet.[1] Sekä kirkon pääsisäänkäynnin[1] että alttarin yläpuolella oli puoliympyrän muotoinen ikkuna.

Sisäosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisäkuva Muolaan kirkosta vuonna 1938.
Muistotilaisuus Muolaan kirkon raunioilla 30. kesäkuuta 2002.
Muolaan kirkon rauniot talvisodan jälkeen.
Muolaan kirkon rauniot kesällä 2001. Alttarin paikalle on pystytetty muistoristi ja sen vasemmalla puolella on kirkon peruskivi, joka löytyi raivaustöiden yhteydessä. Vertaa kuvaa Muolaan kirkon alttarista ennen sotia

Muolaan kirkko oli kooltaan suuri, siinä oli noin 2 200 istumapaikkaa.[5] Kirkkosali oli kolmilaivainen, jonka keskilaivaa kattoi puurakenteinen tynnyriholvi.[6] Sivulaivoja erottivat päälaivasta tukevat doorilaiset pylväsrivit, jotka kannattelivat kirkon sivuilla kahdessa kerroksessa olleita lehtereitä.[5] Kirkkosali oli maalattu valkoiseksi ja sisustus oli rakennuksen tyylin mukaan selkeälinjaista.[5] Alttarin vasemmalla puolella oli saarnastuoli, jonne oli käynti seinän takana olleesta sakaristosta.[7] Urkuparvi sijaitsi tornin puoleisessa päässä ja sitä kannatteli kaksi pylväsparia, joiden välinen lehterikaide kirkkosaliin päin kaartuva.[7]

Kirkon urut olivat vuonna 1895 valmistuneet ja 25-äänikertaiset.[8] Kirkon tornissa oli kaksi aiemmissa Muolaan kirkoissa ollutta kelloa, toinen 1600-luvulta ja toinen 1700-luvulta.[3] Kirkossa oli kaksiosainen alttaritaulu, jonka yläosa oli Jeesus ristillä ja alaosa Ehtoollisen asettaminen.[2][9] Alttaritaulun lahjoitti Kuusaan hovin omistaja kollegineuvos Masalin ja sen kerrotaan olleen Masalinin venäläissyntyisen vaimon maaorjan maalaama.[2] Alttaritaulun ohella kirkon merkittävimmät koristeet olivat keskilaivan katosta riippuneet kynttiläkruunut.[5]

Kirkon tuhoutuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisota koitui Muolaan viimeiseksi jääneen kirkon kohtaloksi. Kirkonmäen kautta kulki Mannerheim-linja. Venäläisten tykkituli ja pommitukset jauhoivat pikkuhiljaa kirkon kivikasaksi. Talvisodan päättyessä oli kirkosta jäljellä vain kolme nurkkaa, jotka törröttivät tuhoutuneella kirkonmäellä. Venäläiset tasasivat kirkonrauniot sotien jälkeen. Jatkosodan aikana Muolaaseen ei rakennettu uutta kirkkoa vaan jumalanpalvelukset pidettiin säilyneessä Kuusaan hovin päärakennuksessa.

Entiset muolaalaiset ovat pystyttäneet kirkon alttarin paikalle puisen ristin. Myös raivaustöiden yhteydessä löytynyt kirkon peruskivi on laitettu ristin viereen.

Irtaimiston kohtalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vähän ennen talvisodan syttymistä seurakunnan henkilökunta pakkasi kirkon esineistön puulaatikoihin ja hautasi ne maahan kirkon läheisyyteen. Ja kun Muolaa vallattiin takaisin jatkosodassa 1941, kaivettiin laatikot esiin. Näin kirkon ehtoollisvälineet, kynttilänjalat, krusifiksi ja kirkkotekstiilit saatiin pelastettua. Esineistö on sittemmin lahjoitettu Akaan seurakunnalle Toijalaan ja Lounais-Hämeen museoon Forssaan. Sen sijaan kirkon alttaritaulu, kellot ja kynttiläkruunut tuhoutuivat kirkon mukana.

Hautausmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hautausmaa oli kirkkorakennuksen ympärillä rajoittuen rantaan. Sen hoitoon ei kiinnitetty vielä 1800-luvulla erityisempää huomiota, jonka vuoksi portit, tiet ja aitaukset olivat huonokuntoisia. Kotieläimet saattoivat liikkua hautakivien välissä täysin vapaasti. Seurakunnalla ei ollut myöskään omaa haudankaivajaa, jolloin omaiset omatoimisesti itse kaivoivat vainajalle haudan. Muolaan kirkkoherra ehdotti, että seurakuntaan palkattaisiin oma haudankaivaja, joka huolehtisi myös kellojen soiton ja muun hautaukseen liittyvän valmistelun. Enemmistö kuitenkin vastusti ehdotusta, seurakuntalaiset halusivat itse hoitaa haudankaivun ja kellojen soiton. Haudankaivaja palkattiin vasta 1851, jolloin hänelle alettiin maksaa kappa ruista täysi-ikäistä ja puoli kappaa alle 15-vuotiasta vainajaa kohden.[10]

Aikaisemmat kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muolaan seurakunta (aikaisemmalta nimeltään Äyräpää ja Pyhäristi) oli Kannaksen vanhimpia, se oli olemassa jo 1300-luvun alkupuolella. Tarkkaa tietoa siitä kuinka monta kirkkoa Muolaassa vuosisatojen saatossa oli ollut ei tiedetä, mutta niitä on ollut ainakin kuusi.

Varhaisin Muolaan kirkko, josta on mainintoja, tuhoutui venäläisten polttamana 1590. Tätäkin kirkkoa ennen oli todennäköisesti ollut kirkkoja. Tuhoutuneen kirkon tilalle rakennettiin uusi pitkäkirkko, jossa oli erillinen kellotorni. Seuraava kirkko Muolaaseen valmistui 1665 edellisen käytyä huonokuntoiseksi. Vuonna 1745 valmistui jälleen uusi kirkko edellisen tuhouduttua mahdollisesti tulipalossa. Tämä kirkko palvelikin sitten viimeisimmän kirkon valmistumiseen asti. Nämä kirkot sijaitsivat viimeisimmän kirkon paikalla tai sen läheisyydessä Kirkkojärven rannalla, mutta joskus varhaisempina aikoina oli yksi kirkko sijainnut myös Muolaanjärven pohjoispäässä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koponen Paavo: Karjalan kirkkokummut. Espoo: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1431-7.
  • toim. Laukkanen Minna & Rinno Soile: Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, 1997. ISBN 951-785-012-3.
  • Kähönen Ester: Vanha Äyräpää II, Vuodet 1700–1870. Helsinki: Entisen Äyräpään kihlakunnan historiatoimikunta, 1985. ISBN 951-99678-9-3.
  • Seppänen Raija: Muolaan kirkko 150 vuotta 30.6.2002. Muolaalaisten Seura Ry. Viitattu 26.2.2010. [vanhentunut linkki]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j Rinno 1997, s. 142
  2. ↑ a b c d Kähönen 1985, s. 354
  3. ↑ a b c Seppänen 2002
  4. ↑ Koponen 1999, s. 109
  5. ↑ a b c d e f Koponen 1999, s. 110
  6. ↑ Rinno 1997, s. 143
  7. ↑ a b Rinno 1997, s. 144
  8. ↑ Nurmi Mikko: Karjalan luterilaisten kirkkojen urut, s. 440. Teoksessa: toim. Laukkanen Minna & Rinno Soile Karjalan luterilaiset kirkot ja pyhät esineet. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1a, 1997. ISBN 951-785-012-3.
  9. ↑ Iso tietosanakirja 8, s. 1328. Helsinki: Otava, 1935.
  10. ↑ Ester Kähönen: ”Kirkkorakennukset ja niiden ympäristö”, Vanha Äyräpää II, s. 229. Kouvola: Historiatoimikunta, 1985. ISBN 951-99678-9-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Muolaan_kirkko&oldid=20907597”