Morsiusharso

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Morsiusharso
Luonnonvarainen morsiusharsokasvusto.
Luonnonvarainen morsiusharsokasvusto.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Raunikit Gypsophila
Laji: paniculata
Kaksiosainen nimi

Gypsophila paniculata
L.

Katso myös

  Morsiusharso Wikispeciesissä
  Morsiusharso Commonsissa

Morsiusharso (Gypsophila paniculata) on kohokkikasvien (Caryophyllaceae) heimoon kuuluva ruohovartinen kasvi, jota käytetään yleisesti myös koristekasvina.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Morsiusharson kukkia.
Morsiusharsoja (valkoiset kukat) leikkokukkakimpussa.

Morsiusharso on monivuotinen ja runsaasti haarova. Varret ovat tanakat, ainakin yläosasta kaljuja ja pituudeltaan noin 20–90 cm pitkiä. Varret ja lehdet ovat sinivihreitä. Lehtien muoto vaihtelee suikeista kapean kolmiomaisiin. Kukinto on tiheähkö, runsaskukkainen viuhko. Kukkaperät ovat tavallisesti verhiötä lyhyempiä, 2,5–5 mm pitkiä. Verhiö on kellomainen, valkojuovainen ja viisiliuskainen. Ulkoverhiö puuttuu. Valkoinen teriö on 4–6 mm leveä, noin 1,5 kertaa verhiön pituinen. Terälehdet ovat kynnelliset. Emin vartaloita on kaksi kappaletta. Suomessa morsiusharso kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on 2 mm mittainen, neliliuskaisesti aukeava kota.[1][2]

Morsiusharso kasvaa alkuperäisenä Saksasta, Unkarista ja Romaniasta itään aina Länsi-Siperiaan asti. Lajia kasvaa myös Kaukasuksen alueella ja Iranin pohjoisosissa. Sitä tavataan monin paikoin myös satunnaisena viljelykarkulaisena, muun muassa Fennoskandiassa ja Benelux-maissa sekä monin paikoin myös Pohjois-Amerikassa.[3] Suomessa morsiusharsoa on tavattu harvinaisena villiintyneenä tai satunnaisena uustulokkaana eri puolilta maata Etelä-Lappia myöten.[4]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Villiintyneenä morsiusharsoa tavataan pihoilla, joutomailla ja lastauspaikoilla.[1][2]

Morsiusharso on suosittu leikkokukka, jota viljellään ympäri maailmaa. Lajista on jalostettu myös kerrottukukkaisia ja vaaleanpunaisia lajikkeita. Sitä voidaan käyttää myös kuivakukkana.[3][5]

  • Leena Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Mossberg B. & Stenberg L: Suuri Pohjolan kasvio. (suom. S. Vuokko & H. Väre) Tammi, 2005 (2003). ISBN 951-3129-24-1.
  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 122.
  2. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 153.
  3. a b Brudslöja (Gypsophila paniculata) Den virtuella floran. Viitattu 12.9.2012. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Morsiusharson levinneisyys Suomessa Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 12.9.2012.
  5. Morsiusharso Kasvikset.fi. Arkistoitu 26.10.2012. Viitattu 12.9.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]