Montezuma II
Montezuma II tai Moctezuma II,[1] nahuatliksi Motēcuzōma Xōcoyōtzin (1466–1520) oli asteekkien yhdeksäs ja samalla viimeinen itsenäinen hallitsija. Hän hallitsi Asteekkivaltakuntaa vuosina 1502–1520 ja sai surmansa espanjalaisvalloituksen yhteydessä.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Montezuma oli asteekkihallitsija Axayacatlin poika ja menestyksekäs sotilas myöhemmän hallitsijan ja setänsä Ahuitzotlin armeijassa. Hän kunnostautui etenkin asteekkien sotaretkillä Tehuantepeciin ja Xoconochcoon. Kun Ahuitzotl kuoli vuonna 1502, Montezumasta tuli asteekkien ehdoton uskonnollinen ja poliittinen johtaja eli tlatoani.[2]
Kruunajaissodassaan Montezuma johti armeijansa Nopallaniin 640 kilometrin päähän asteekkien pääkaupungista Tenochtitlánista. Hän valloitti linnoitetun kaupungin ja toi mukanaan suuren sotasaaliin ja joukon sotavankeja uhrattavaksi.[2]
Montezuma laajensi tlatoanin valtaa vähentämällä sisäministerin valtaa, minkä seurauksena hänestä tuli koko Kolmiliiton kiistaton johtaja. Montezuma myös nosti ylimystön statusta erottamalla heidät muusta yhteiskunnasta korostamalla arvonimiä, asuja, arvomerkkejä ja hovietikettiä.[2]
Montezuman hallitsema valtakunta ulottui Meksikon pohjoisosista nykyajan Guatemalaan asti. Hän laajensi valtakuntaansa edelleen ja kävi neljä suurta sotaa. Vain idän taraskit ja lännen tlaxcalanit onnistuivat vastustamaan asteekkien valloituspyrkimyksiä.[2]
Montezuman suuressa palatsissa Tenochtitlánissa oli riippuvia puutarhoja, kymmenen huoneen lintutalo vesialtaineen sekä yksityinen eläintarha, jonka satojen eläinten joukossa oli jaguaareja, kotkia, puumia, kettuja ja käärmeitä. Palatsissa asui myös kääpiöitä, kyttyräselkiä ja albiinoja. Asteekkikuningasta palveli 3 000 avustajaa. Kuninkaalla oli tapa syödä ylelliset ateriansa kultaisen sermin takana yksin jonglöörien ja akrobaattien viihdyttämänä. Hän piti lintujen metsästämisestä puhallusputkella ja oli kiinnostunut taiteesta, astrologiasta ja filosofiasta. Kuninkaalla oli myös tapana käydä useita kertoja pyhiinvaellusmatkalla Teotihuacánin kaupungissa.[2]
Montezuma oli huolissaan asemastaan, sillä asteekkien valta oli huteralla pohjalla ja alistetut heimot aloittivat kapinoita. Hän tarkkaili jatkuvasti enteitä ja kyseli ennustajilta neuvoja. Kun Montezuma kuuli muukalaisten, espanjalaisen Hernán Cortésin johtamien konkistadorien saapuneen suurilla laivoillaan rannikolle, hän yritti ensin lahjoa espanjalaisia. Arvokkaat lahjat kuitenkin vain ruokkivat kullanhimoisten espanjalaisten nälkää. Cortés marssi Tenochtitlániin elokuussa 1519. Montezuma päästi hänet kaupunkiinsa, ja aluksi johtajien välit olivat ystävälliset. Kaksi viikkoa myöhemmin espanjalaiset kuitenkin vangitsivat Montezuman ja määräsivät tämän julistamaan kuuliaisuuttaan Espanjan kuninkaalle. Cortésin poistuttua väliaikaisesti kaupungista siellä puhkesi taisteluita ja asteekit valitsivat uudeksi johtajakseen Cuitláhuacin. Espanjalaiset määräsivät Montezuman lepyttämään kansaansa, mutta hän sai kiven päähänsä ja kuoli. Espanjalaiset pakenivat Tenochtitlánista menettäen suuren määrän miehiä. Elokuussa 1521 käytiin viimeinen taistelu, jossa espanjalaiset ja heidän intiaaniliittolaisensa kukistivat asteekit ja tuhosivat Tenochtitlánin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Montezuma II Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Ahuitzotl |
Asteekkien hallitsija (1502–1520) |
Seuraaja: Cuitláhuac |
| ||||||||||||||||||||||
