Jongleeraus
Jongleeraus on sirkustaiteeseen kuuluva fyysinen taito, jossa esineitä heitellään rytmikkäästi ja näyttävästi ilmaan ja otetaan kiinni niin, että ilmassa on yhtä aikaa useita esineitä.
Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sana jonglööri on ilmeisesti peräisin latinan sanoista iocus ’vitsi’ ja ioculor ’pilailla’ tai ’ilvehtiä’. Niistä on muodostunut muinaisranskan jogler ja keskiajan englannin jogelen.[1]
Tekniikat ja apuvälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jonglööriksi kutsuttu esiintyjä käyttää esityksessä yleensä käsiään, mutta niin sanotut antipudistit eli jalkajonglöörit käyttävät jalkojaan. Heiteltäviä esineitä voivat olla pallot, renkaat, keilat tai mitkä tahansa arkiset esineet, tulijongleerauksessa palavat soihdut. Jonglöörit voivat esiintyä paitsi yksin myös pareittain tai isompana ryhmänä, jolloin osallistujat heittelevät esineitä myös toisilleen.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaisimmat jongleeraukset tunnetaan hautapiirroksista muinaisesta Egyptistä noin 1900–1700-luvulta eaa. Myös muissa sivilisaatiossa, kuten Kiinassa, Intiassa, Kreikassa, asteekeilla ja Polynesiassa, on ollut samanlaista esitysperinnettä.[2] Keskiajalla Euroopassa viihdyttäjät esiintyivät matkalaisille etenkin pyhiinvaellusreittien varsilla.
Vuonna 1768 avatussa Philip Astleyn sirkuksessa jonglöörit esiintyivät tiettävästi ensi kerran sirkusnäytöksen päänumerona.[3]
Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jongleerauksen maailmanennätyksiä ylläpiti vuoteen 2012 asti Juggling Information Service Committee on Numbers Juggling (JISCON).[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ juggle Merriam-Webster Dictionary. Viitattu 4.6.2012.
- ↑ Arthur Lewbel: Research in Juggling History .bc.edu. 2002. Arkistoitu 17.2.2012. Viitattu 4.6.2012.
- ↑ A History of Juggling 1.7.2012. Top End Sports. Viitattu 4.6.2012.
- ↑ JIS Committee on Numbers Juggling: List of Numbers Juggling Records juggling.org. Viitattu 31.1.2021.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Markku Aulanko & Kari Nieminen: Sirkustaitojen käsikirja, Otava 1989.
