Mohammad Baqir al-Sadr
Suurajatollah Mohammad Baqir al-Sadr (1. maaliskuuta 1935 Al-Kazimiyah, Irak – 9. huhtikuuta 1980), tavallisesti kutsuttu nimellä Al-sadr al-ayal, oli yksi tärkeimmistä muslimifilosofeista ja šiiojen Dawa-puolueen oppi-isä. Hänen merkittävin teoksensa on Iqtisaduna, joka luo perustan yhteiskunnan taloudesta islamilaisten periaatteiden mukaan. Toinen teos Falsafatuna on luonteeltaan Iqtisadunaa filosofisempi.
Muhammad Baqir al-Sadr varttui Najafin kaupungissa köyhässä perheessä isänsä kuoltua. Hän opiskeli uskonnollisissa seminaareissa ja alkoi opettaa 25-vuotiaana. Hän tuli pian tunnetuksi šiia-ajattelijaksi luentojensa ja kirjoitustensa takia. Ensimmäisissä kirjoituksissaan hän kritisoi marxilaisuutta ja luonnosteli uutta, vaihtoehtoista islamilaista hallintomallia.
Vuonna 1977 Najifin mellakoiden aikana Muhammad Baqir al-Sadr tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Kaksi vuotta myöhemmin vankeustuomio muutettiin kotiarestiksi. Vuonna 1980 Muhammad Baqir al-Sadr puolusti kirjoituksessaan ajatollah Khomeinia ja islamilaista vallankumousta. Tämän seurauksena hänet vangittiin uudelleen, kidutettiin ja teloitettiin.[1] Teloituksen sanottiin olleen Saddam Husseinin vastaus varapresidentin murhaa suunnitelleille šiia-aktisivteille.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aziz, T.m.: The Role Of Muhammad Baqir Al-Sadr In Shi'a Political Activism In Iraq From 1958 TO 1980 Victory News. Arkistoitu 1.5.2008. Viitattu 2.5.2008. (englanniksi)
- ↑ Gritten, David: Long path to Iraq's sectarian split BBC News. 25.2.2006. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
