Minerva (1917–1934)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Minerva oli vuosina 1917–1934 toiminut helsinkiläinen kirjankustantamo. Yrityksen perusti ja sitä johti koko sen toiminnan ajan kirjakauppias Paavo Lönngren. Aluksi sen ohjelmaan kuului ensimmäisen maailmansodan vuoksi ajankohtaisia sotaseikkailukuvauksia. Julkaisuohjelmassa oli tuolloin huomattavan paljon skandinaavista kirjallisuutta, mutta myöhemmin yritys siirtyi julkaisemaan lähinnä englannista suomennettuja jännitys- ja rakkausromaaneja. WSOY osti vaikeuksiin joutuneen Minervan kustannusvaraston oikeuksineen, ja Lönngrenin kuoleman jälkeen 1934 yhtiö lakkautettiin.[1][2]

Minerva oli erikoistunut viihteeseen. Julkaisutoiminnan painottuminen englanninkielisen viihteen suomennoksiin herätti paheksuntaa, ja suomennosten laatuakin pidettiin kehnona[2]. Minerva julkaisi kuitenkin myös kotimaisia kirjailijoita, kuten Eino Leinoa, Larin-Kyöstiä (Ilotyttö, 1919, Jouluyön tarina, 1918) ja Aaro Hellaakoskea (Me kaksi, 1920) ja sittemmin unohdettuja kirjailijoita[3] sekä 1920-luvulla ajankohtaista laatukirjallisuutta[4]. Kirjastojen valintapolitiikan vuoksi Minervan julkaisemat kirjat pääsivät heikosti kirjastoihin.[5]

Minervan menestysteoksia olivat muun muassa James Oliver Curwoodin romaanit, joita se julkaisi vuosina 1923–1930[6] kaikkiaan kahdeksantoista[7]. Aikakauden toisen suosikkikirjailija Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjoja Minerva julkaisi kolme, vaikka Karisto oli saanut itselleen lähes kaikkien oikeudet.[8] Tasaisesti myyvän Florence L. Barclayn kirjoista Minerva julkaisi kaksi, mutta kirjailija jäi sittemmin unohduksiin[9] toisin kuin Curwood ja Burroughs. Englantilaisen Berta Ruckin teoksia Minerva julkaisi 24 nimikettä.[10] Naistenromaanien kirjoittajan Elinor Glynin kirjoista Minerva julkaisi uusintapainoksia, mikä ei yleensä ollut sen tapana[11].

Minerva julkaisi 1925 kohutun bestsellerin, ajan uusia moraalikäsityksiä kuvaavan Michael Arlenin romaanin Vihreä hattu, jota aikanaan sanottiin "nykynuorison kuvaukseksi". Arden kertoo siinä nymfomaanisen Iris Marchin traagisen tarinan.[12]

WSOY osti Minervan koko tuotannon ja julkaisi teoksista kaikkiaan 23 uusintapainosta. Oston myötä tulleet kustannusvarastot osoittautuivat hyödyllisiksi 1930-luvun lamakauden aikana.[13][14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Urpo Kovala: Väliin lankeaa varjo, Angloamerikkalaisen kaunokirjallisuuden välittyminen Suomeen 1890–1939. Jyväskylän yliopisto. ISBN 951-680-705-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.9.2016). Nykykulttuurin tutkimusyksikön julkaisuja 29, ISSN 0782-8632

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kovala, s. 113
  2. a b Kovala, s. 121
  3. Juri Nummelinin blogi
  4. Kovala, s. 133
  5. Kovala, s. 160
  6. Kovala, s. 47
  7. Fennica-tietokannan mukaan
  8. Kovala, s. 49
  9. Kovala, s. 50
  10. Kovala, s. 56
  11. Kovala, s. 57
  12. Kovala, s. 96
  13. Kovala, s. 48
  14. Kovala, s. 111

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]