Mihail Šiškin
| Mihail Šiškin | |
|---|---|
 Mihail Šiškin maaliskuussa 2012. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
18. tammikuuta 1961 Moskova, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | Venäjä, Neuvostoliitto ja Sveitsi |
| Ammatti | kirjailija, toimittaja, opettaja |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Tyylilajit | proosa, romaani, novelli japowest |
 Allekirjoitus |
|
| Palkinnot | |
|
venäläinen Booker-palkinto, 2000 |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Mihail Šiškin, (ven. Михаил Павлович Шишкин; 18. tammikuuta 1961 Moskova, Neuvostoliitto[1]) on venäläinen kirjailija, jota pidetään yhtenä Venäjän nykykirjallisuuden merkittävimpiin kuuluvana nimenä.
Šiškin teki kirjallisen debyyttinsä vuonna 1993 novellilla "Kaunokirjoituksen oppitunti" (ilmestynyt suomeksi kokoelmassa Kaunokirjoituksia). Sitä ennen hän työskenteli toimittajana, tulkkina ja opettajana.[1] Šiškiniä on verrattu Dostojevskiin psykologisena ja tarkkanäköisenä kirjailijana, ja häntä pidetään taitavana venäjän kielen käyttäjänä. Hän on saanut useita palkintoja, muun muassa teoksestaan Ismailin valloitus (ei suomennettu) venäläisen Booker-palkinnon vuonna 2000.[2] Nykykirjailijoista Šiškiniä on verrattu muiden muassa Orhan Pamukiin ja J. M. Coetzeehen.[3]
Vuodesta 1995 Šiškin on asunut Sveitsissä.[4]
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sinun kirjeesi. Pismovnik. Suomentanut Vappu Orlov. WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-38106-9. (Bolšaja Kniga -palkinto 2011)
- Neidonhius. Suomentanut Vappu Orlov. Helsinki: WSOY, 2015. ISBN 978-951-0-40276-4. (Agricola-palkinto 2016 suomennokselle[5])
- Kaunokirjoituksia. Suomentanut Vappu Orlov. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-41868-0.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Okno Agency, viitattu 21.11.2012 (englanniksi)
- ↑ Tomi Huttunen, Helsingin Sanomat 21.11.2012 sivu C 3
- ↑ Kirjauutiset, Mtv3.fi, viitattu 14.2.2013
- ↑ Mihail Šiškin Kirja.fi. Viitattu 110.5.2017.
- ↑ Antti Majander: Suomentajien palkinnot Vappu Orloville ja Renja Salmiselle. Helsingin Sanomat, 9.4.2016, s. C 11. Artikkelin verkkoversio Viitattu 9.4.2016.
