Metropolitan Line

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Metropolitan Line
Finchley Road tube station 2005-12-10.jpg
Linjan kartta.
Linjan kartta.
Perustiedot
Järjestelmä Lontoon metro
Reitti Aldgate–Uxbridge
  Watford–Baker Street
  Amersham–Baker Street
  Chesham–Chalfont & Latimer
Rakennettu useissa osissa
Avattu 1863
Liikenne
Operaattori(t) Transport for London
Liikennetiheys 6 kpl/h:
Aldgate–Uxbridge
Watford–Baker Street
4 kpl/h:
Amersham–Baker Street
2 kpl/h:
Chesham–Chalfont & Latimer
Käyttäjiä (v.) 53 697 000
Tekniset tiedot
Pituus 66,7 km
Asemia 34
Raideleveys 1 435 mm
Sähköistys virtakisko
Varikko Neasden

Metropolitan Line on yksi Lontoon metron linjoista. Linjalla on 34 asemaa (joista 9 maan alla) ja sen pituus on 66,4 kilometriä. Linjan pääreitti kulkee Aldgatestä Citystä Amershamiin, ja siltä haarautuu reitit Uxbridgeen, Watfordiin sekä Cheshamiin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metropolitan Linen edeltäjä Metropolitan Railway avattiin 10. tammikuuta 1863 Farringdon Streetin ja Paddingtonin välille, jolloin se oli maailman ensimmäinen maanalainen[1].

Sähköistys linjalle saapui vuonna 1905, jota ennen junat olivat höyryvetoisia[2][3]. Joitakin höyryvetoisia junia liikennöi vielä vuoteen 1961 asti Amershamin ja Cheshamin välillä[4]. Linja laajeni avaamisen ja 1930-luvun välillä yhteensä 90 mailin (145 kilometrin) mittaiseksi. Linja tuli London Passenger Transport Boardin haltuun vuonna 1933, jolloin siitä tuli nykyinen Metropolitan Line. Vuosikymmenen loppupuolella ja vielä 1940-luvulla linjan osuuksia karsittiin ja liitettiin muihin linjoihin.

Metropolitan Linen vaikutus maanalaisiin rautateihin on ollut suuri. Pariisin metro (ransk. Chemin de fer métropolitain) otti nimensä linjasta. Tästä on peräisin termi metrolähde?.

Kalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmalla Metropolitanin juna, oikealla Piccadillyn.

Metropolitan Linen nykyiset junat ovat sheffieldiläisen Cravensin rakentamia. Näitä junia oli käytössä myös East London Linella ennen sen sulkemista vuonna 2007. Junia ajetaan tavallisesti kahdeksan vaunun (kahden yksikön) mittaisina, joskin Cheshamin sukkulajuna on neljän vaunun mittainen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • H.F.Howson: London's Underground. Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1559-7. (englanniksi)
  • Douglas Rose: The London Underground. Douglas Rose, 1986. ISBN 0-9507101-5-6. (englanniksi)
  • Nicholas Faith: Classic Trains. Lontoo: Boxtree, 1997. ISBN 0-7522-1181-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Faith s.91
  2. Howson s.22
  3. Faith s.94
  4. Faith s.94

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä joukkoliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.