Meri Genetz

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Meri Genetz: Omakuva, ajankohta tuntematon.

Meri Genetz [jeːnets] (10. marraskuuta 1885 Hamina3. huhtikuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari.[1] Hän maalasi etupäässä väritykseltään kiitettyjä maisemia ja asetelmia.[2] Häntä onkin luonnehdittu koloristiksi ja luettu kuuluvaksi ns. jälkimarraskuulaisten etevimpiin maalareihin.[3]

Genetz opiskeli koulun käytyään Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, mutta keskeytti opinnot ja jatkoi 1902–1905 Albert Gebhardin ja Eero Järnefeltin yksityisoppilaana, sittemmin myös ulkomailla Pariisissa.[4]

Ensimmäisen avioliiton Genetz solmi 1907 Georg Fredrik Ignatiuksen (1879–1953) kanssa, ja he asuivat vuosina 1912–1918 Pietarissa, jossa Ignatius työskenteli Oy Slovon toimitusjohtajana. Avioliitto päättyi 1921.[5] Hän avioitui toiseen avioliittoon Carl Warghin kanssa, johon hän oli tutustunut Ranskassa.

Genetz osallistui useisiin yhteisnäyttelyihin 1930-luvulla, myös ulkomailla.[1] Yksityisnäyttelyissä hänen teoksiaan oli esillä vain kahdesti — ensimmäisen kerran kuolemaa seuranneena vuonna 1944 Galerie Hörhammerissa sekä vuonna 1980 Taidesalongissa —, ennen kuin vuonna 2009 Keski-Suomen Museo Jyväskylässä kokosi hänen teoksiaan sukulaisilta näyttelyyn sadan työn verran.[3] Joitakin töitä ollut sittemmin esillä, muun muassa 2011 Retretin näyttelyssä ”Taiteilijapareja”.[6]

Talvisodan pommitusten aikaan[7] Genetz sai kotonaan kaasumyrkytyksen, ja hän kuoli myrkytystä seuranneeseen keuhkokuumeeseen.[4] Pian traagisen kuolemansa jälkeen hän jäi unohduksiin, mihin osasyynä on pidetty hänen taloudellista riippumattomuuttaan mesenaateista ja kilpailuista, eikä hänen tarvinnut myydä teoksiaan. Hänen teoksistaan suuri osa katosi hänen kuolemansa jälkeen tietymättömiin.[3]

Genetzin teoksia on Valtion taidemuseon kokoelmissa.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Meri Genetz. Kuvataiteilijamatrikkeli.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, osa 2, p. 1683. Otava 1968.
  3. a b c Meri Genetz – maalauksia. Museoliitto.fi (Internet Archive).
  4. a b Kotirinta, Pirkko: Eksynyt etsijä. Helsingin Sanomat, 7.4.2019, s. C 1–3. Artikkelin maksullinen verkkoversio..
  5. Ylioppilasmatrikkeli.
  6. Kulttuuri, näyttelyt. Turun Sanomat 23.6.2011.
  7. Genetz, Meri hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  8. Suomen kuvataiteen bibliografia

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Konttinen, Riitta: Modernistipareja. Otava 2010.
  • Ryynänen, Sanna: Meri Genetz: Levoton sielu. Avain 2019.
Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.