Maxi Gnauck

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maxi Gnauck vuonna 1984.

Maxi Gnauck (s. 10. lokakuuta 1964 Berliini) on entinen itäsaksalainen telinevoimistelija ja olympiavoittaja. Yksittäisistä telineistä parhaiten hän menestyi nojapuilla, jolla hän voitti olympiakullan lisäksi kolme maailmanmestaruutta ja kaksi Euroopan-mestaruutta.

Gnauck voitti neljä mitalia Moskovan 1980 olympialaisten telinevoimisteluissa. Hän voitti kultaa nojapuilla 19,875 pisteellä. Hän saavutti hopeaa kahdeksanottelussa, jossa hän pisteillään 79,075 hävisi Neuvostoliiton Jelena Davydovalle 0,075 pisteen erolla. Lisäksi hän saavutti pronssia joukkuekilpailussa, jossa hän keräsi parhaat henkilökohtaiset pisteet, sekä permannolla tasapistein 19,825 Natalja Šapošnikovan kanssa. Puomilla Gnauck sijoittui neljänneksi (19,700 pistettä) ja hypyssä kuudenneksi (19,300).

Los Angelesin 1984 olympialaisiin Gnauck ei voinut osallistua itäblokin maiden olympiaboikotin vuoksi. Hän saavutti kuitenkin voittoja olympialaisten korvikkeeksi järjestetyissä Ystävyyden kisoissa.[1]

Gnauck voitti maailmanmestaruuden nojapuilla heti ensimmäisenä arvokisavuonnaan Fort Worthin MM-kilpailuissa 1979. Kiinan Ma Yanhong jakoi mestaruuden hänen kanssaan. Moniottelussa Gnauck saavutti hopeaa ja joukkuekilpailussa pronssia. Moskovan MM-kilpailuissa 1981 hän voitti kultaa nojapuitten lisäksi puomilla ja hypyssä sekä saavutti pronssia joukkuekilpailussa. Budapestin MM-kilpailuissa 1983 hän voitti kolmannen maailmanmestaruutensa nojapuilla ja kolmannen MM-pronssinsa joukkuekilpailussa.

Kööpenhaminan EM-kilpailuissa 1979 Gnauck saavutti hopeaa hypyssä ja pronssia nojapuilla. Madridin EM-kilpailuissa 1981 hän oli kisojen paras voimistelija: tuloksena kultaa moniottelussa, permannolla, puomilla ja nojapuilla sekä hopeaa hypyssä. Helsingin EM-kilpailuissa 1985 hän voitti vielä kultaa nojapuilla ja sai hopeaa moniottelussa.

Gnauck lopetti voimistelu-uransa vuonna 1985.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kluge, s. 849