Mauveiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Perkinsin pojan kirje, jonka mukana värjätty silkkimalli

Mauveiini, myös aniliini-purppura ja Perkinsin mauve, oli ensimmäinen täysin keinotekoinen väriaine.[1][2]

Sen systemaattinen nimi on 3-amino-2,±9-dimetyyli-5-fenyyli-7-(p-tolyyliamino)fenatsiniumasetaatti. Molekyylikaava on C26H23N4+X (mauveiini A) ja C27H25N4+X (mauveiini B).

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mauveiinin keksi vahingossa englantilainen kemisti William Henry Perkin vuonna 1856, kun hän yritti valmistaa malarialääkkeenä käytettyä kiniiniä synteettisesti aniliinista.[3] Koe epäonnistui, mutta Perkin huomasi tutkiessaan tekemäänsä mustaa massaa sen muuttuvan purppuran väriseksi hänen laitettuaan siihen denaturoitua etanolia. Kokeiltuaan sitä silkkiin se muuttui kirkkaan violetiksi. Hän oli tullut keksineeksi vain 18-vuotiaana ensimmäisen keinotekoisen väriaineen, mauveiinin. Keksintö romahdutti purppurakankaan arvon, ja se lakkasi olemasta harvinainen ylellisyystuote.

Perkin patentoi väriaineen ja avasi seuraavana vuonna värjäämön Lontooseen ja aloitti sen massatuotannon. Sen alkuperäisenä nimenä oli aniliini-purppura tai Tyroksen purppura..[4] Nimen mauve se sai vuonna 1859 malvan ranskankielisen nimen mukaan. Kemistit kutsuivat sitä myöhemmin mauveiiniksi.[4]

Violettien ja mauve-sävyjen tullessa käyttöön niiden suosio kasvoi etenkin Ranskassa. Siellä muodin leviämiseen vaikutti suuresti se, että Ranskan keisarinna Eugénien mielestä mauve sopi hänen silmiensä väriin. Seurauksena mauvesta tuli kaikkien muotia seuraavien ranskattarien suosikkiväri. Lyonsilaiset silkkivärjärit ottivat värin tuotantoon ja nimesivät sen mauveksi (ransk. / engl. mauve =malvanvärinen) kukan mukaan (toisten lähteiden mukaan mauve sai nimensä Van Goghin serkun, taidemaalari Anton Mauven mukaan). Brittiläinen värjärikunta pysytteli väreissä, jotka tunsi entuudestaan. Kuningatar Viktoria piti mauvenvärisiä vaatteita tyttärensä häissä 1858, jonka jälkeen mauve nousi muotiin myös Englannissa.

Vuonna 1881 Englannissa painettiin mauvenvärinen postimerkki.[5]

Värin halpuuden vuoksi sitä käytettiin väriaineena vahamonistuskoneissa, joista tuli spriinhajuisia sinikopioita.

Monistelehti vuodelta 1978


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hubner K (2006). "History - 150 Years of mauveine". Chemie in unserer Zeit 40 (4): 274–275. doi:10.1002/ciuz.200690054. 
  2. Anthony S. Travis (1990). "Perkin’s Mauve: Ancestor of the Organic Chemical Industry". Technology and Culture 31 (1): 51–82. doi:0.2307/3105760. 
  3. Ritter, Stephan K.: Mauveine Reveals A More Colorful Secret Chemical & Engineering News. 26.4.2007. American Chemical Society. Viitattu 3.10.2013. (englanniksi)
  4. a b Matthew,, H.C.G.; Brian Howard Harrison (2004). Oxford Dictionary of National Biography: In Association with the British Academy. Oxford University Press. ISBN 0198613938. 
  5. Mauve, mauveiini Coloria.fi