Matti Pulkkinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Matti Hermanni Pulkkinen (1. toukokuuta 1944 Nurmes16. toukokuuta 2011 Lapinlahti[1][2]) oli suomalainen kirjailija.

Pulkkisen esikoisromaani Ja pesäpuu itki (1977) kuvaa pohjoiskarjalaista maaseutuyhteisöä. Sen päähenkilö on Pulkkisen omakuva, juuriltaan irronnut nuorukainen. Pulkkinen synnytti kohua ruotiessaan kehitysapupolitiikkaa ja Suomen suhdetta Neuvostoliittoon postmodernissa teoksessaan Romaanihenkilön kuolema (1985).[3]

Pulkkinen sai keväällä 1988 aivohalvauksen ja menetti joksikin aikaa työkykynsä. Olon kohentuessa hän kirjoitti kirjan Ehdotus rakkausromaaniksi (1992), jossa hän käsitteli näitä vaiheita romaanin keinoin.[4]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pulkkisen lapsuuden koti oli korpikylässä, josta kunnan keskustaan oli matkaa 25 kilometriä. Isä Hermanni oli maanviljelijä ja kustannusasiamies, äiti Tilda emäntä, joka kirjoitteli sanomalehtipakinoita.[5] Pulkkinen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun normaalilyseosta 1963 ja opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta sekä venäjän kieltä. Hän avioitui teologian kandidaatti Vuokko Rissasen kanssa vuonna 1971, ja perheeseen syntyi kaksi lasta Antti ja Tuuli[6].

Ennen kirjailijanuraansa Pulkkinen ehti toimia eri ammateissa: mielisairaanhoitajana, ryhmäterapeuttina Länsi-Saksassa ja Sveitsissä, puutarhurin apulaisena ja keskiaikaisen kirkon katonpaikkaajana. 1980-luvun lopulla Pulkkinen oli myös freelance-toimittajana ja erään kustantajan palveluksessa uusien kirjoittajalahjakkuuksien etsijänä.

Pulkkinen herätti keskustelua myös elokuussa 1988 Helsingin Sanomissa ilmestyneellä Lähi-itää koskevalla mielipidekirjoituksellaan ”Kuinka länsilehdistö meni PLO:n ansaan”, jossa puolusti Israelin toimia turvallisuutensa takaamiseksi.

Matti Pulkkisen muistolaatta "Tässä talossa syntyi kirjailija Matti Pulkkinen 1. toukokuuta 1944" sijaitsee nuorisotalona toimineen rakennuksen seinästä Nurmeksesta[7]

Kirjailijalle on perustettu myös muistoseura ry. Se tapahtui Kajaanin runoviikoilla vuonna 2015. Muistoseuran tarkoituksena on auttaa tallentamaan kirjailijan elämänvaiheita seminaarein, alustustilaisuuksin ja muistelutilaisuuksin. Seuran puheenjohtajaksi valittiin kirjallisuusterapeutti Raili Miettinen[8]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niemi, Juhani: Pulkkinen, Matti (1944–2011) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 26.5.2011. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirjailija Matti Pulkkinen on kuollut Helsingin Sanomat. 19.5.2011. Viitattu 19.5.2011.
  2. Kuolinpäivä 16.5. kuolinilmoituksessa 5.6.2011
  3. Kirjailija Matti Pulkkinen on kuollut Yle Uutiset. 19.5.2011. Viitattu 20.5.2011.
  4. Majander, Antti: Tuskan ja ilon välittäjä, tabujen kaataja. Helsingin Sanomat, 20.5.2011, s. C 5. Artikkelin verkkoversio. Verkkoartikkelissa kuolinpäivä virheellinen ainakin vielä 5.6.2011
  5. Heino, Erja-Outi ja Järveläinen, Pekka: Matti Pulkkisen luvattomia tunteita. Anna, 1992, nro 39, s. 36–38.
  6. Joensuun maakuntakirjasto: Pulkkinen, Matti Viitattu 2.11.2016.
  7. Nevalainen, Kimmo: Sitä viidettä ei koskaan tullut. Karjalainen, 24.7.2014, s. 17.
  8. Vänninen, Katri: Matti Pulkkiselle perustettiin muistoseura. Ylä-Karjala, 7.7.2015.