Matti Pulkkinen
| Matti Pulkkinen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. toukokuuta 1944 Nurmes |
| Kuollut | 16. toukokuuta 2011 (67 vuotta) Lapinlahti |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Esikoisteos | Ja pesäpuu itki (1977) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Matti Hermanni Pulkkinen (1. toukokuuta 1944 Nurmes – 17. toukokuuta 2011 Lapinlahti) oli suomalainen kirjailija.[1][2]
Pulkkisen esikoisromaani Ja pesäpuu itki (1977) kuvaa pohjoiskarjalaista maaseutuyhteisöä. Sen päähenkilö on Pulkkisen omakuva, juuriltaan irronnut nuorukainen. Pulkkinen synnytti kohua ruotiessaan kehitysapupolitiikkaa ja Suomen suhdetta Neuvostoliittoon postmodernissa teoksessaan Romaanihenkilön kuolema (1985).[3]
Pulkkinen sai keväällä 1988 aivohalvauksen ja menetti joksikin aikaa työkykynsä. Terveyden kohentuessa hän kirjoitti kirjan Ehdotus rakkausromaaniksi (1992), jossa hän käsitteli näitä vaiheita romaanin keinoin.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pulkkisen lapsuuden koti oli maalaiskylässä. Isä Hermanni oli maanviljelijä ja kustannusasiamies, äiti Tilda emäntä, joka kirjoitti sanomalehtipakinoita.[4] Pulkkinen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun normaalilyseosta 1963 ja opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta sekä venäjän kieltä. Hän avioitui teologian kandidaatti Vuokko Rissasen kanssa vuonna 1971. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Antti ja Tuuli[5]. Kansanperinteen tallentaja Paavo Pulkkinen oli Matti Pulkkisen isoisä.[1]
Ennen kirjailijanuraansa Pulkkinen työskenteli mielisairaanhoitajana, ryhmäterapeuttina Länsi-Saksassa ja Sveitsissä, puutarhurin apulaisena ja keskiaikaisen kirkon katonpaikkaajana. 1980-luvun lopulla Pulkkinen oli myös freelance-toimittajana ja erään kustantajan palveluksessa uusien kirjoittajalahjakkuuksien etsijänä.
Pulkkinen herätti keskustelua myös elokuussa 1988 Helsingin Sanomissa ilmestyneellä Lähi-itää koskevalla mielipidekirjoituksellaan ”Kuinka länsilehdistö meni PLO:n ansaan”, jossa puolusti Israelin toimia turvallisuutensa takaamiseksi.
Nurmeksessa on Matti Pulkkisen syntymäpaikan kertova muistolaatta[6] Matti Pulkkisen muistoseura on perustettu vuonna 2015.[7]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ja pesäpuu itki. Jyväskylä: Gummerus, 1977. ISBN 951-20-1451-3.
- Elämän herrat. Jyväskylä: Gummerus, 1980. ISBN 951-20-2028-9.
- Romaanihenkilön kuolema. Tarua ja totta eli ihmisen kuvaus. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1985. ISBN 951-20-2601-5.
- Ehdotus rakkausromaaniksi. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-3747-5.
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- J. H. Erkon esikoisteospalkinto 1978
- Kalevi Jäntin palkinto 1978
- Hämeen läänin palkinto 1981
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1986
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Niemi, Juhani: Pulkkinen, Matti (1944–2011) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2016. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Niemi 2016.
- ↑ a b Majander, Antti: Matti Pulkkinen (maksullinen) Helsingin Sanomat. 17.5.2011. Viitattu 31.1.2020. Arkistoitu versio palvelussa Archivie.org Viitattu 31.1.2020.
- ↑ Kirjailija Matti Pulkkinen on kuollut Yle Uutiset. 19.5.2011. Viitattu 20.5.2011.
- ↑ Heino, Erja-Outi & Järveläinen, Pekka: Matti Pulkkisen luvattomia tunteita. Anna, 1992, nro 39, s. 36–38.
- ↑ Joensuun maakuntakirjasto: Pulkkinen Matti pkkirjailijat.jns.fi. Arkistoitu 8.5.2016. Viitattu 2.11.2016.
- ↑ Nevalainen, Kimmo: Sitä viidettä ei koskaan tullut. Karjalainen, 24.7.2014, s. 17.
- ↑ Vänninen, Katri: Matti Pulkkiselle perustettiin muistoseura. Ylä-Karjala, 7.7.2015.
| ||||||||||||||
