Marttanukke

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Martta-nuket ovat Turun Marttojen vuosina 1908–1974 valmistamia nukkeja. Martta-nukkejen päät ja kädet tehtiin yleensä paperimassasta, vartalo täytettiin sahanpurulla ja valmistajan punainen leima näkyy nukkejen rinnassa.[1] Nukkejen vaatteisiin liimattiin valmistajasta kertova paperilappu, joka on kuitenkin usein leikeissä irronnut.[2] Marttanukkejen valmistus oli suurimpia ja pitkäaikaisimpia nukketeollisuuden muotoja Suomessa.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marttajärjestö perustettiin 1899, aikana jolloin naisilla alkoi olla tarvetta ja halua oman rahan ansaitsemiseen. Martat yrittivät kehittää naisille lisätuloja muun muassa kanojen kasvatuksesta ja kananmunien organisoidusta myynnistä. Kanojen pito oli kuitenkin yhä hankalampaa enimmäkseen kaupunkilaisista koostuville marttajärjestön jäsenille, jotka aluksi olivat sivistyneistön rouvia ja vähitellen yhä enemmän teollisuustyöläisiä. Ompelu ja muu käsityö huomattiin pian sopivammaksi lisäansioksi, mutta vaatteiden valmistus vaati erityistä taitoa ja olkihattujen tekemiseen ei löytynyt opettajaa. Turussa joku sai idean nukkejen valmistamisesta, mistä marttojen johto ei aluksi innostunut. Yksityisen lahjoituksen avulla ja Aurora Janssonin johdolla nukkejen teko saatiin kuitenkin alkuun. Janssonilla saati toimintaan mukaan tulleilla muilla naisilla ei ollut aluksi varsinaista taitoa nukkejen tekoon, mutta sitäkin enemmän intoa. Tekijät ideoivat paljon nukkemalleja, joita sitten kehitettiin ja karsittiin yhdessä. Marttojen Nukkelan toimintavuosikymmenien mittaan tuotantoon otettuja malleja oli yhteensä toistasataa.[2]

Nukkejen posliiniset päät tuotiin aluksi Saksasta Gebrüder Heubachin nukketehtaalta. Niiden tilalla alettiin käyttää halvempia päitä, jotka oli valmistettu guttaperkasta, kankaasta sekä 1910-luvun lopulla paperimassan ja kipsin sekoituksesta, jonka kehitti maalarimestari Henrik Emil Nurmi. Vuosikymmentä myöhemmin hän haki patenttia massaan, joka koostui lähinnä sulfaattiselluloosasta ja savesta. Molemmat maailmansodat vaikeuttivat turkulaisen nukketeollisuuden toimintaa. Vuonna 1942 kansanhuoltoministeriö epäsi siltä kaikkien materiaalien tuontilisenssit, ja nukkeja jouduttiin tekemään paperi- ja lakanakankaasta.[2]

Nukkela kasvoi harrastustoiminnasta vähitellen merkittäväksi liiketoiminnaksi. Varsinainen tehdas se ei ollut, vaan nuket valmistettiin pääasiassa kotityönä; vain nukkejen pukeminen ja muu viimeistely tapahtui Nukkelassa. Vuonna 1918 Marttanukkeja teki Turussa ja sen lähiympäristössä 112 henkeä, minkä lisäksi yhteistyökumppanina toimineessa Emil Nurmen leikkikaluvalmistamossa työskenteli 30 henkeä. Marttojen kanssa kilpailevia nukkeyrityksiä alkoi syntyä, ja niistä tunnetuimmaksi muodostui hyvin samanlaisia tuotteita valmistanut Herralan nukketehdas.[2]

Aluksi nukkeja myytiin Etelä-Suomen kaupunkien toreilla ja markkinoilla sekä osallistumalla näyttelyihin ja messuihin myös Suomen ulkopuolella. Vuosina 1930 ja 1950 marttanuket palkittiin kultamitalilla Suomen Suurmessuilla Helsingissä. Vuodesta 1912 vuoteen 1957 nukkeja myi kauppamatkustaja Martta Lehtovaara. Nukkeja sai tilata myös postimyyntinä Emäntälehden ja Kotilieden ilmoitusten kautta. Nuket pääsivät usein myös Kotilieden kansikuviin.[2]

1930-luvun alussa syntyi Nukketeollisuuden ehkä suosituin nukke, silmänsä sulkeva, Hollywoodin lapsitähti Shirley Templeä muistuttava Bebe. Muita suosittuja marttanukkeja olivat kansallispukuun puetut mallit.[3] Ehkä tunnetuimmaksi marttanukkejen tekijäksi nousi Ester Railakka.[4][5]

Toisen maailmansodan jälkeen perinteisiä materiaaleja halvemmat muovi ja kumi alkoivat vallata alaa nukenpäiden valmistuksessa. 1950-luvun puolivälissä markkinoille tulivat suuret liikuvilla silmillä ja äänellä varustetut nuket. Ulkomaantuonnin lisäksi muovinukkeja alkoi valmistaa Suomessa muun muassa vihtiläinen Dollytex. Marttojen nukketeollisuus vastasi kilpailuun tuomalla 1960-luvulla markkinoille kankaisen mollanuken, aloittamalla uudelleen eläinlelujen valmistuksen ja uudistamalla matkamuistoina suosittujen kansallispukunukkejen vartaloa.[6]

Halpatuonnin ja muun kilpailun lisäksi marttojen nukketuotanto alkoi kärsiä myös sisäisistä ristiriidoista. Vuonna 1974 Marttayhdistys myi nukketuotannon Kanervan perheelle.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Martta-Nukke on aarre, Nukkekamari.fi, viitattu 29.3.2015.
  2. a b c d e Vesterbacka, Kirsi: Turun Marttanukketeollisuuden Marttanuket 1908-1974, Marttojen Perinnetietokeskus Syreeni 2012, viitattu 29.3.2015.
  3. Kansallispukuiset Martta-nuket, Näyttely Suomen kansallispukukeskuksen Kujalla 27.1.-4.6. 2006, Suomen käsityön ystävät 2006, viitattu 29.3.2015.
  4. A. L.: Marttoja, keijuja, prinsessoja. Turun Martta-nukketeollisuus, Suomen Kuvalehti 28.11.1959, viitattu 29.3.2015.
  5. Rinne, Ilmari: Nuket historian elävöittäjinä, Suomen Turku 3/1975, s. 33.
  6. a b Martta Nukketeollisuus "Nukkela" 1908-1974 ja Emil Nurmen Leikkikaluvalmistamo, Turku, Tapani Suomisen Fintoys-sivusto, viitattu 29.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bergroth, Tom; Hyvönen, Arja; Löflund, Brita: Pipsa ystäväni : Turun Martta-nukketeollisuus 1908–1974, näyttely Turun linnassa 20.10.1989-31.1.1990. Näyttelyluettelo, Turun maakuntamuseo 1989.