Marja Väisälä
| Marja Väisälä | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. elokuuta 1916 Helsinki |
| Kuollut | 21. joulukuuta 2011 (95 vuotta) Turku |
| Ammatti | opettaja |
| Vanhemmat | Yrjö Väisälä |
| Siviilisääty | naimaton |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | Suomen Lähetysseura |
Marja Ilmatar Väisälä (9. toukokuuta 1916 Helsinki[1]– 21. joulukuuta 2011 Turku[2]) oli suomalainen matematiikan ja luonnontieteitten opettaja, joka perusti vuonna 1950 Lounais-Afrikassa Swakopmundin suomalaisen koulun ja oli tämän koulun pitkäaikaisin opettaja.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marja Väisälä oli tähtitieteilijä Yrjö Väisälän tytär. Valmistuttuaan yliopistosta hänen tarkoituksenaan oli ryhtyä työskentelemään isänsä assistenttina. Eräältä opiskelutoveriltaan, Lahja Väänäseltä, hän oli kuitenkin kuullut Ambomaalla tehtävästä lähetystyöstä. Väänäsen vanhemmat, lähetyssaarnaajat Nestor Wäänänen ja Martta Wäänänen olivat työskennelleet Ambomaalla, Nestor vuodet 1907–1918 ja 1921–1928 ja Martta 1909–1918 ja 1921–1928, ja Lahja oli itse syntynyt Ambomaalla Ongandjerassa vuonna 1915, joten hän tunsi Ambomaalla tehdyn lähetystyön omakohtaisesti. Hän oli myös itse myöhemmin lähetystyössä Lounais-Afrikan Kavangolla vuosina 1947–1953.[3]
Toiminta Swakopmundissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmisteleva vaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väisälä saapui Afrikkaan vuonna 1949. Ensimmäisen vuoden hän käytti Etelä-Afrikassa ja Lounais-Afrikassa tärkeimpien kielten, hänelle outojen englannin ja afrikaansin kielten opiskeluun sekä maan kulttuuriin tutustumiseen. Lounais-Afrikka oli tuolloin käytännössä Etelä-Afrikan unionin viides provinssi.[4][5]
Koulun sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen kuin Väisälä saapui Lounais-Afrikkaan, olivat suomalaiset lähetyssaarnaajat siellä kuulleet “tähtitieteen maisterista”, ja he olivat pelänneet kykeneekö noin korkeasti oppinut henkilö opettamaan pieniä koululaisia. Väisälä osoittautui kuitenkin erittäin kyvykkääksi pedagogiksi ja organisaattoriksi.
Väisälän saapuessa Afrikkaan suomalaiset siellä kiistelivät siitä, mihin tuleva suomalainen koulu tulisi sijoittaa. Eräät lähetyssaarnaajat puolsivat Ambomaata, missä oli ilmiselvänä taka-ajatuksena se, että ainakin osa lapsista saisi käydä koulua kotoaan käsin. Kuitenkin Kavangolla asuneille lapsille tämä olisi merkinnyt erittäin eriarvoista asemaa, sillä kotimatka lomille olisi heille ollut paljon pidempi kuin muille.
Väisälä puolsi Swakopmundia kahdesta syystä. Ensinnäkin sääolot olivat siellä suotuisammat lapsille kuin Ambomaalla, ja osittain sääoloihin liittyi sekin, ettei siellä tarvinnut pelätä niitä tauteja, jotka Ambomaalla ajoittain raivosivat, esimerkiksi malariaa. Urheiluakin olisi rannikon ilmanalassa aivan toisenlaista harrastaa.
Myös Swakopmundin henkistä ilmapiiriä Väisälä piti parempana kuin Ambomaan. Asian ratkaisi lopulta Lähetysseuran johtokunta, ja se asettui Väisälän kannalle.[6]
Koulun tilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väisälä aloitti koulun toiminnan vuokratiloissa vuonna 1950, mutta nämä tilat osoittautuivat pian liian ahtaiksi. Myös tilojen omistajat ilmoittivat aikovansa myydä kiinteistön lähitulevaisuudessa. Uusia tiloja oli siis harkittava pikimmiten. Vuonna 1952 Väisälä kuuli, että kaupunkiin suunnitellaan uutta kaupunginosaa silloisesta kaupungista pohjoiseen. Tuon vuoden toukokuun viimeisenä päivänä hän allekirjoitti tonttikaupat kahdesta vierekkäisestä tontista tulevassa Vinetan kaupunginosassa. Tänne rakennettiin nyt rakennus, joka toimi sekä kouluna että koulukotina. Tupaantulijaisia vietettiin adventtijumalanpalveluksen yhteydessä 1953. Samalle tontille rakennettiin vuonna 1958 lisärakennus, jossa sijaitsi autotalli ja lisähuone.[7]
Opetussuunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opetussuunnitelmana Väisälä päätti käyttää suomalaista opetussuunnitelmaa. Lukuvuosi sen sijaan noudatti Etelä-Afrikan mallia, jossa kalenterivuosi oli yhtä kuin lukuvuosi. Suomeen palaaville perheille tämä olisi merkinnyt vaikeuksia, mutta monet lapset lähetettiinkin kouluun 6-vuotiaina, joten he olivat opinnoissaan puoli vuotta edellä suomalaisiin ikätovereihinsa verrattuna.
Väisälä opetti lapsille kolmea kieltä: englantia, saksaa ja ruotsia. Historiaa Väisälä opetti suomalaisten oppikirjojen mukaan, mutta maantiedossa ja biologiassa keskityttiin paikallisiin olosuhteisiin, kasveihin ja eläimiin. Laulua ja musiikkia harrastettiin, mutta urheilu, käsityö ja kuvaamataito jäivät vähemmälle.[8]
Opetusmetodeista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väisälä käytti itse kehittelemäänsä ja nimeämäänsä “laajenevien piirien menetelmää”. Tämä menetelmä syntyi olosuhteiden pakosta, kun samassa opetussalissa oli monilla eri luokilla opiskelevia lapsia. “Tunnin aihe oli kaikille sama, nuoremmille hän opetti alkeet ja perusasiat, vanhempien oppilaiden kanssa opettaja paneutui aiheeseen syvemmin”, kertoo Kalle Seppänen vuoden 1994 gradussaan. Seppänen luonnehtii Väisälän opetusta seuraavasti:[9]
»Marja Väisälällä on ilmiselvästi ollut pedagoginen didaktinen kyky sekä eriyttää että integroida oppiaines kulloinkin vallitsevan tilanteen mukaan. Hän näyttää toteuttaneen jo 1950-luvulla sekä spiraliteettimenetelmää että teema-alueittain etenevää opetusmetodia.»
Väisälä koki vaikeimmiksi ensimmäisen luokan opettamisen, etenkin jos lapset eivät vielä kouluun tullessaan osanneet lukea. Myös luokat kolmannesta luokasta ylöspäin olivat ongelmallisia, sillä Väisälä ei voinut käyttää näiden luokkien oppilaitten opettamiseen niin paljon aikaa kuin olisi suonut. Myöhempinä vuosina hän kuitenkin sai myös apuvoimia opetustyöhön.
Seppäsen mielestä Väisälä oli opetusmetodeissaan aikaansa edellä. Usein hän ei niinkään opettanut kuin johdatti oppilaat itse ottamaan selvää asioista. Tämä päti niin koulun seinien sisällä kuin lukuisilla retkillä ja tutustumiskäynneillä eri paikkoihin.[10]
Vuonna 1963 Lounais-Afrikan lähetyskentän esimies soitti Väisälälle ja kysyi tältä, voisiko tämä siirtyä Ambomaalle Oshigambon lukioon, josta sen perustaja Toivo Tirronen oli lähdössä lomalle Suomeen. Väisälä kirjoitti myöhemmin, että jo edellisenä vuonna hän oli kokenut erilaiset vaikeudet ja lasten sairaudet raskaiksi ja että oli jo miettinyt, oliko hän jo kenties liian vanha työskentelemään lasten parissa. Niinpä hän päätti suostua esimiehen pyyntöön.[11]
Toiminta Ambomaalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1963–1972 Väisälä toimi Ambomaalla Oshigambon lukion matematiikan ja luonnontieteellisten aineitten lehtorina. Hän on kuvannut tämän oppilaitoksen alkuvaiheita kirjassaan Ambolukion lehtorina (1967). Suomeen hän palasi vuonna 1972 hoitamaan iäkästä äitiään.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Peltola, Matti: Sata vuotta suomalaista lähetystyötä 1859–1959. II: Suomen Lähetysseuran Afrikan työn historia. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1958.
- Seppänen, Kalle: Swakopmundin suomalainen koulukoti ja yksityiskoulu Namibiassa 1945–1968. Yleisen kirkkohistorian pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta. , 1994.
- Väisälä, Marja: Ambolukion lehtorina, s. 183 (1) s. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1967.
- Rebekka Härkönen: 90 vuotta huomenna: Opettajana Ambomaassa ts.fi. 8.5.2006. Turun Sanomat. Arkistoitu 12.1.2014. Viitattu 10.09.2013.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Peltola 1958, s. 271.
- ↑ Suomen Lähetysseuran seniorit: Vuonna 2011 kuolleet lähetysseniorit www.lahetysseniorit.fi. 2013. Viitattu 10.09.2013.
- ↑ Peltola 1958, s. 263, 270.
- ↑ a b Rebekka Härkönen: 90 vuotta huomenna: Opettajana Ambomaassa ts.fi. 8.5.2006. Turun Sanomat. Arkistoitu 12.1.2014. Viitattu 10.09.2013.
- ↑ Namibia: Apartheid, resistance and repression (1945-1966) EISA. Viitattu 29.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Seppänen 1994, s. 29, 38–39.
- ↑ Seppänen 1994, s. 41–50.
- ↑ Seppänen 1994, s. 66–70.
- ↑ Seppänen 1994, s. 72.
- ↑ Seppänen 1994, s. 72–74.
- ↑ Seppänen 1994, s. 74–75.