Marianne Laxén

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Catharina Marianne Laxén (o.s. Örn; s. 9. kesäkuuta 1945 Helsinki) on suomalainen tasa-arvovaikuttaja. Hän on ollut feministinen rauhanaktivisti aina 1970-luvulta alkaen.[1] Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden maisteri (sosiaalipolitiikka ja kansantaloustiede).[2]

Toimiessaan tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa erikoistutkijana Laxén sai vuonna 1990 Tupolevin veljeksiksi itseään kutsuneilta työmarkkinajohtajilta ns. kikkelikortin, jonka hän julkaisi. Laxén muutti ainakin osittain tapauksen takia yli 10 vuodeksi pois Suomesta muihin pohjoismaisiin tasa-arvotehtäviin.[2] Laxén oli 29 vuoden ajan SDP:n jäsen. Hän erosi puolueesta vuonna 1994. Laxén oli kannattanut presidentinvaaleissa ensin Eeva Kuuskoskea ja myöhemmin Elisabeth Rehniä.[3] Vuonna 2015 hän allekirjoitti Paavo Väyrysen kansalaisaloitteen, joka koski Suomen pysymistä EMUssa. [4] Laxén oli Helsingin kaupungin tasa-arvotoimikunnan puheenjohtaja vuosina 2012–2017.

Marianne Laxén oli avioliitossa pääsihteeri Kaj Laxénin kanssa vuoteen 1980 saakka. Heille syntyi 1970-luvulla kolme lasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marianne Laxén Kvinna till kvinna. Viitattu 25.4.2012. (ruotsiksi)
  2. a b Suomi-feminismin pioneeri. Helsingin Sanomat, 1.4.2012, s. C 10. Helsinki: Sanoma News.
  3. Pentikäinen, Mikael: MIKSI?: Miksi eroatte Sdp:stä, Marianne Laxén? Helsingin Sanomat. 18.2.1994. Viitattu 14.8.2019.
  4. http://slate.kapsi.fi/Euroaanestysaloite.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]