Maitotonkka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maitotonkkia Ruotsin maaseudulla.
Maitoa siivilöidään tonkkaan lypsyn jälkeen Saksan demokraattisessa tasavallassa vuonna 1954.

Maitotonkka eli pystö on kannellinen astia, jota käytettiin maidon kuljetukseen esimerkiksi maito­kärryillä maitolaiturille ja siitä edelleen meijeriin. Tonkat olivat yleisemmin terästä tai alumiinisia. Murteellisiä nimityksiä myös hinkki, pääläri ja pänikkä.

Nykyään vanhoja maitotonkkia käytetään koriste-esineinä ja meijeriin kelpaamattoman maidon säilytyksessä vasikoille. Maitoteollisuuden nykyisin käyttämät tonkat ovat ruostumatonta terästä ja niitä tehdään useita eri kokoja.[1]

Maitotonkat jäivät maidon keräilyssä käytöstä kun maitoautot vaihtuivat lavallisista kuorma-autoista säiliöautoiksi ja maito maatiloilla alettiin jäähdyttää ja varastoida tilasäiliöissä. Tiloilla, joilla lypsy vielä kesällä tehtiin laitumella, tonkkia saatettiin käyttää maidon kuljetuksessa laitumelta tilasäiliöön tämän jälkeenkin. Muuta käyttöä vanhoilla pystöillä on edelleen suurina elintarvikeastioina esimerkiksi juomavedelle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maitotonkka peda.net. 19.5.2008. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 13.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carlander-Reuterfelt, Gunilla: ”Maitotonkan historia. Meijeriastioiden ja erityisesti maitotonkkien valmistuksesta Kellokoskella”. Julkaisussa: Laari 2012. Suomen maatalousmuseo Saran vuosikirja, s. 40–60. [Loimaa]: Suomen maatalousmuseo Sarka, 2013. ISSN 1796-3990.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.