Tuomarinkylän kartano

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuomarinkylän kartanon päärakennus

Tuomarinkylän kartano on Helsingin Tuomarinkylässä Vantaanjoen varrella sijaitseva kartano. Kylän nimenä Tuomarinkylä (Domarby) tunnettiin jo keskiajalla. Ensimmäinen maininta Tuomarinkylästä on vuodelta 1417 olevassa asiakirjassa. Kartanon nimenä se esiintyy 1700-luvun puolivälissä, jolloin kartanon omisti majuri Magnus Brunow. Kartano kehittyi Viaporin vaikutuksesta 1700-luvun puolivälin jälkeen. Sotakamreeri Johannes Weckström osti kartanon 1781. Sen nykyinen päärakennus rakennettiin kivestä 1790-luvulla ajan kustavilaiseen tyyliin.[1] Samalta ajalta ovat peräisin nykyiset kolme piharakennusta. Niitä on alun perin ollut neljä, joista yksi on purettu 1900-luvun alussa.

Sotakamreeri Weckströmin kuoltua kartano siirtyi sukulaisten haltuun. Kauppias Jacob Kavaleff osti kartanon 1845. Hänen jälkeläisensä, maanviljelysneuvos Jacob Kavaleff kehitti siitä merkittävän suurtilan, mutta myi kartanon 1917 Helsingin kaupungille. Kauppakirjaan sisältyneen ehdon turvin hänen jälkeläisensä saivat kuitenkin asua päärakennuksessa 1950-luvun lopulle.

Kartanon päärakennus restauroitiin 1960-luvun alussa. Ulkoasultaan ja väritykseltään se palautettiin 1700-luvun lopun asuun. Päärakennus toimi Helsingin kaupunginmuseon näyttelytilana vuodesta 1962[1] vuoteen 2013.[2]

Helsingin kaupunki hoitaa ja viljelee yhä kartanon maita. Ympäröivät pellot muodostavat maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden. Kartanon entisessä tallissa ja navetassa toimii ratsastuskouluja.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tuomarinkylän kartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 4.7.2011.
  2. Mannila, Johanna: Museo lähtee Tuomarinkylästä HS.fi. 22.5.2013. Viitattu 18.11.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]