Maijootjoki
| Maijootjoki | |
|---|---|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Etelä-Savo |
| Kunnat | Pieksämäki (Jäppilä) |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Maijootjoen−Kivilammen v−a (14.783) |
| Pinta-ala | 8,02 km² [a][1][2] |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Maijootlampi |
| Laskupaikka | Puruvesi |
| Sivu-uomat | puro Säyneisestä |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 100,8 m [3] |
| Laskukorkeus | 99,4 m [3] |
| Korkeusero | 1,4 m |
| Pituus | 2,5 km [b][3] |
| Kaltevuus | 0,56 m/km |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maijootjoki on Etelä-Savossa Pieksämäellä virtaava noin 2,5 kilometriä pitkä joki [b], joka alkaa Maijootlammesta ja laskee Suontienselkä–Paasveden Puruveteen. Maijootjoki on kokonaan suojeltu.[3]
Etymologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nyyssösten sukuseuran historiikissä kerrotaan lähiseudulla asuneesta esi-isästä Ukko-Hermannista. Tässä yhteydessä mainitaan, että sana ”maijoot” tarkoittaisi majavaa. Silloin olisi myös Maijootlampi majavan mukaan nimetty.[4] Sukuseuran mukaan monet seudun nimet ovat saamelaisperäisiä ja sanan ”maijoot” alkuperä olisi myös sellainen.[5]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maijootjoki sijaitsee seitsemän kilometriä Jäppilän kirkolta pohjoiseen. Maijootjoki alkaa Maijootlammen pohjoispäässä sijaitsevasta kapenevasta lahdesta ja luusuasta, ja se virtaa koko matkan Maijootsuon halki Puruveden Maijootlahteen. Lammen vedenpinnan korkeus on 100,8 metriä ja Puruveden on 99,4 metriä mpy., joten joelle muodostuu Maijootsuolla 1,4 metrin pudotus. Joki mutkittelee pehmeäturpeisellä suolla ja sen alajuoksulla uomaan yhtyy kaakosta Säyneisestä alkava pikkupuro. Joki virtaa alajuoksullaan Salmentauksen ja Hietakylän välisen tien ali. Tien jälkeen uoman varressa sijaitsee joen ainoa vapaa-ajan asunto. Joki laskee Puruveden Maijootlahteen, joka on kaksi kilometriä pitkä.[3]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maijootjoen ympäristö Maijootsuo on pääosin suojeltu suoalue (Natura 2000, SAC-alue, FI0500048, 12 hehtaaria). Se on lajistoltaan arvokas ja monipuolinen suoalue, joka on yksi arvokkaimmista suokohteista Etelä-Savossa. Suojeltu alue muodostuu pääosin puustoisesta suosta, jossa esiintyy lettoja, lähdesilmäkkeitä, sekä vaihettumis- ja rantasoita. Suojelualueen maat ovat yksityisomistuksessa. Suolla esiintyy esimerkiksi punakämmekkä ja röyhysara, jotka ovat valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja. Lisäksi esiintyy lettovilla, suovalkku, soikkokaksikko, sykeröpiippo, nuijasara, hirssisara, viitasara, rimpivihvilä, lehtoväkäsammal (Campylium protensum), lettokilpisammal, kultasirppisammal, kairasammal ja lettokuirisammal, jotka ovat alueellisesti uhanalaisia lajeja. Suojeltuja sammallajeja ovat isonuijasammal, korpihohtosammal ja kiiltosirppisammal.[6]
Vesistösuhteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maijootjoki sijaitsee Kymijoen vesistöalueessa (14) Rautalammin reitin valuma-alueen (14.7) Suonenjoen valuma-alueella (14.78), jossa se muodostaa Maijootjoen–Kivilammen valuma-alueella (14.783) joen pääuoman alajuoksun osuuden [7]. Pääuoman yläpuolisia vesistöjä ovat alhaalta päin lueteltuna Maijootlampi, Myllypuro (lähteetön nimi), Kalajärvi, Pieni-Kaita ja Särki-Kaita. Maijootjoen valuma-alueen länsipuolinen vedenjakaja seuraa Kaidanharjua Sakonkylällä sijaitsevaan Niinisen järvelle. Itäpuolella sijaitsee Kivipuron valuma-alue. Vanhassa vesistöaluejaossa Maijootjoen ja Kivipuron valuma-alueet olivat yhdessä. Se voi johtua Säyneisestä, jolla on kaksi lasku-uomaa, jolloin Kivipuron rinnalla virtaa toinen lasku-uoma Maijootjoen yhteyteen. Nykyisessä Paikkatietoikkunassa Kivipuron valuma-alueen pinta-alaksi on ilmoitettu 14,42 neliökilometriä, mistä jää Maijoojoen valuma-alueelle laskennallisesti 8,02 neliökilometriä [a].[1][2][8]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nyyssösten sukuseuran mukaan Maijootjoessa sijainneessa hirsirakennuksessa toimi 1920-luvulla 12 hevosvoiman vesiturbiini, joka pyöritti 9 hevosvoiman tasavirtageneraattoria. Generaattorin tuottamaa sähköä käytettiin maatalon valaistukseen. Sähkögeneraattoria käytti Maijootlammella asunut suutari Hämäläinen.[4][5] Vuoden 1944 Suonenjoen taloudellisessa kartassa laskee Maijootlampeen Kalajärvestä alkava puronuoma. Uoman alajuoksulla on lammen rannassa peltopalsta ja talon kohdalla nimi Myllypuro, joka viittaa uomassa olleeseen vesimyllyyn. Tämä saattaa olla sukuseuran tarkoittama jauhomyllyn ja sähkögeneraattorin toimipaikka. Tätä Maijootjoen yläosaa on saatettu kutsua nimellä Myllypuro. Vielä vuoden 1944 taloudellisessa kartassa on uomassa ollut pikkulampi samalla kohdalla, missä nykyään sijaitsee lammen muotoinen suo. Se saattaa olla myllyn vaatima myllylampi. Ilman tarkempia lähteitä asiasta ei kuitenkaan voi olla aivan varma.[9][3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Vanhassa Ekholmin kokoamassa vesistöaluejaossa Kivipuron ja Maijootjoen valuma-alueet käsiteltiin yhtenä kokonaisuutena Maijootjoen–Kivilammen valuma-alueena (14.783). Uudessa Internetissä julkaistussa Paikkatietoikkuna -palvelussa Kivipuron valuma-alue on merkitty erikseen ja Maijootjoen valuma-alue on yhdistetty Ekholmin vesistöjaon Suontienselän–Paasveden alueeseen (14.782). Tässä artikkelissa asia vain mainitaan, koska toistaiseksi vesistöaluejaot esitetään Ekholmin vesistöjaon mukaisesti.
- ↑ a b Joen pituus on mitattu Karttapaikan -verkkopalvelusta. Kun joen pituudelle löytyy viranomaistieto, korvataan tämä pituusmitta sillä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ a b Maijootjoen–Kivilammen valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ a b c d e f Maijootjoen suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ a b Nyyssönen, Heikki: Ukko-Hermanni nyyssonen.info. 2013. Nyyssösten Sukuseura ry. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ a b Nyyssönen, Heikki: Sormulan isäntä Ukko-Hermanni nyyssonen.info. 2013. Nyyssösten Sukuseura ry. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Maijootsuo ymparisto.fi. 23.2.2023. ELY-keskukset. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Maijootjoen–Kivilammen valuma-alue (14.783) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Suonenjoen valuma-alue (14.78) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.4.2024.
- ↑ Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. 3224, 3223, 3241. (Istunmäki, Rautalampi ja Suonenjoki) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1944. Kartan verkkoversio (PDF) (viitattu 8.4.2024)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laakso, Maiju ja Mikko: Vedenjakajan maantiedettä
- Maaperäkartan 3241 07 selitys, Geologinen tutkimuskeskus