Lettovilla

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lettovilla
Eriophorum latifolium fruits2.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Suovillat Eriophorum
Laji: latifolium
Kaksiosainen nimi

Eriophorum latifolium
Hoppe

Katso myös

 Commons-logo.svg Lettovilla Commonsissa

Linaigrettes à Fontelenay.jpg
Eriophorum latifolium1.jpg

Lettovilla (Eriophorum latifolium) on monivuotinen suolla kasvava sarakasvilaji. Suomessa se kasvaa lähinnä kalliopohjailla lettosoilla ja runsaimmin sitä on Kuusamossa.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lettovilla on löyhästi mätästävä tuulipölytteinen ruohokasvi. Se kasvaa 60–80 senttimetriä korkeaksi. Se muistuttaa muista suovilloista luhtavillaa tai hoikkavillaa, joilla on myös useita tähkiä samassa varressa. Näistä lajeista lettovillalla niitä on keskimäärin runsain lukumäärä.[2]

Lettovillan juurakko on rönsytön. Varsi on noin 2 millimetriä paksu, pysty, jäykkä, täyteinen ja alaosastaan tylpästi kolmisärmäinen. Tyvitupet ovat ruskehtavat, ilman punaista väriä. Lehdet ovat ruodittomat, tupelliset, vartta lyhyemmät, 3,5–5 mm leveät, litteät ja kellanvihreät. Ylin kasvulehti on varren puoliväliä ylempänä, kukinnon tyvellä 2–3 tukilehteä.[3][4]

Kukinto on varren latvassa, yleensä 5–8-tähkäinen, tähkäperät enintään 6 cm pitkät ja karheat. Kukat ovat kaksineuvoisia, tähkäsuomujen hangoissa. Tähkäsuomut ovat 4–5 mm pitkiä, mustahkoja tai ruskehtavia, kapealti kalvolaitaisia, yksisuonisia. Kukassa on yli kymmenen karvoiksi pitenevää kehäsukasta, sukaset ovat lopulta noin 2,5 cm pitkät, kärjestä nystyiset ja valkoiset. Tupsu pysyy pitkään siistinä. Kukkii kesä-heinäkuussa.[3][4]

Hedelmä on pähkylä joka on litteä ja kolmisärmäinen.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintyminen Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa lettovillaa esiintyy koko maassa, se on kuitenkin maan eteläosassa alun perin harvinainen ja edelleen taantunut. Se kasvaa erilaisilla lettoisilla soilla.[4][5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lettovilla kasvaa letoilla, lettorämeillä, lettoniityillä, lähteiköillä ja ojissa. Kalkinsuosija.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eriophorum latifolium IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa, s. 96. Helsinki: Kustannusyhtiö Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.
  3. a b c Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Lettovilla (Eriophorum latifolium) pinkka.helsinki.fi.
  4. a b c Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Lettovillan (Eriophorum latifolium) levinneisyys Suomessa Viitattu 11.11.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]