Maija Lehtonen (urkuri)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maija Kristiina Lehtonen (s. 27. helmikuuta 1962 Helsinki) on suomalainen konserttiurkuri.[1] Hän on opiskellut Helsingin Konservatoriossa sekä tämän jälkeen Sibelius-Akatemiassa aineinaan urkujen-, pianon- ja cembalonsoitto. Hän suoritti professori Tauno Äikään johdolla 20-vuotiaana urkujensoiton A-tutkinnon ja valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian solistiselta linjalta vuonna 1985. Samana vuonna hän piti menestyksekkään ensikonserttinsa Helsingissä. Ulkomailla hän on täydentänyt opintojaan muun muassa Jon Laukvikin (Stuttgart), Guy Bovet’n (Lausanne) ja Marie-Claire Alainin (Pariisi) johdolla.[2]

Lehtonen on konsertoinut laajalti niin kotimaassa kuin ulkomailla, muun muassa kaikissa Pohjoismaissa, Baltian maissa, Englannissa, Espanjassa, Italiassa, Itävallassa, Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Puolassa, Venäjällä sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Finland Festivals valitsi hänet vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 1988, jolloin hän myös debytoi ensimmäisenä suomalaisena urkurina Lontoon Royal Festival Hallissa. Lukuisiin radio- ja televisioesiintymisiin kuuluu Norddeutscher Rundfunkin ja Yleisradion yhteistyönä tuottama filmi Die finnische Orgellandschaft.[2]

Vuodesta 1986 alkaen Lehtonen on soittanut sekä urkurina että pianistina yhdessä puolisonsa viulutaiteilija Manfred Gräsbeckin kanssa. Duo on myös levyttänyt ahkerasti, muun muassa kokoelman Fritz Kreislerin musiikkia. Lehtonen on tehnyt myös soololevytyksiä, erityisesti italialaisen säveltäjän Marco Enrico Bossin (1861–1925) urkuteokset, joihin hän on erikoistunut.[2]

Lehtonen on voittanut ensimmäisen palkinnon Lahden pohjoismaisessa urkukilpailussa vuonna 1984 ja toisen palkinnon Barin kansainvälisessä Donato Marrone -urkukilpailussa vuonna 1989.[2]

Lehtonen toimii Oulun ammattikorkeakoulun urkumusiikin lehtorina.[2][3]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtonen on julkaissut parisenkymmentä CD-levyä, joista osan solistina ja osan duona yhdessä puolisonsa kanssa.[3]

  • Orgellandschaft Finnland (1991)
  • Poulenc: Urkukonsertto g-molli. Volgogradin Filharmoninen orkesteri, joht. Edward Serov (1992)
  • Cathedral Organ (1994)
  • Bossi: Complete Organ works Vol. 1 (1994)
  • Katselen Golgatalle: Tuomo Nikkolan kuusi urkukoraalia (1999)
  • Concertante: Aimo Känkäsen konsertto uruille ja jousiorkesterille (2000)
  • Kreisler with Love (2002)
  • Bach: Organ Works (2002)
  • Kreisler with Love 2 (2003)
  • Manfred Gräsbeck plays Sibelius (2005)
  • Widor: Symphony No. 5 (2006)
  • Faust (2014)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 225. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  2. a b c d e Maija Lehtonen Katedraali soi!. Viitattu 29.5.2018.
  3. a b Maija Lehtonen concert artist cooperative. Viitattu 29.5.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]