Marco Enrico Bossi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marco Bossi vuonna 1906.

Marco Enrico Bossi (25. huhtikuuta 1861 Salò20. helmikuuta 1925) oli italialainen virtuoosiurkuri, säveltäjä, improvisoija ja musiikkipedagogi.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bossi syntyi muusikkoperheeseen Lombardian Bresciassa. Hänen isänsä Pietro oli Salòn tuomiokirkon urkuri. Hänellä oli kaksi veljeä, Costante Adolfo Bossi ja Pietro Bossi.

Marco Enrico Bossi opiskeli musiikkia Bolognan Liceo Musicalessa ja Milanon konservatoriossa, jossa hänen opettajinaan olivat muun muassa Francesco Sangalli (piano), Amilcare Ponchielli (sävellys) ja Polibio Fumagalli (urut).[1]

Vuonna 1881 Bossista tuli Comon tuomiokirkon urkuri ja musiikillinen johtaja. Vuonna 1890 hänet nimitettiin Napolin konservatorion urkuprofessoriksi, minkä lisäksi hän toimi johtotehtävissä Venetsian (1895–1901), Bologna n (1902–1911) ja Rooman (1916-1923) konservatorioissa. Hänen oppilaisiinsa kuuluivat Giulio Bas, Giacomo Benvenuti, Giorgio Federico Ghedini ja Gian Francesco Malipiero[1] sekä suomalainen Oskar Merikanto[2].

Bossi teki läpi uransa lukuisia urkukonserttikiertueita,[1] jotka tutustuttivat hänet moniin kollegoihin kuten César Franck, Marcel Dupré, Alexandre Guilmant, Joseph Bonnet, Camille Saint-Saëns, Charles M. Courboin ja Karl Straube. Marraskuussa 1924 Bossi aloitti soolokonserttikiertueen New Yorkiin ja Philadelphiaan, jossa hän soitti muun muassa Wanamaker-tavaratalossa sijainneilla maailman suurimmilla uruilla. Paluumatkalla Yhdysvaltoihin Bossi kuoli yllättäen merellä ja haudattiin Comoon.

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marco Enrico Bossi kirjoitti yli 150 teosta. Niihin kuuluu orkesterimusiikkia, viisi oopperaa, oratorioita, kuoro- ja kamarimusiikkia sekä piano- ja urkukappaleita. Hänen luettelo sävellyksiä on yhä suurelta osin tuntematon, paitsi hänen elin toimii.

Urkuteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bossin urkutuotanto käsittää yli 30 opusta ja lisäksi opusnumeroimattomia teoksia. Veijo Murtomäen mukaan Bossin sävellystyylin on lämpimän romanttinen, mutta hän hyödynsi teoksissaan urkumusiikin historiaa Frescobaldista Franckiin. Bossin urkusävellykset sisältävät usein vaativia jalkio-osuuksia.[2]

Bossin urkuteoksista merkittävimpiä ovat karakterisarjat op. 92, 94 ja 104. Yksittäisistä sävellyksistä huomattavimpia ovat L’étude symphonique op. 78 (1897), Thème et variations op. 115 (1899) sekä Dieci Composizioni op. 118 (1890). Lisäksi Bossi sävelsi konserton uruille op. 100 (1895) ja Fantasia sinfonican op. 147 uruille ja orkesterille (1923).[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bossi, (Marco) Enrico, Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, The Gale Group 2001. Vaatii HighBeam-tilauksen.
  2. a b c Murtomäki, Veijo: Jälkiromanttisia piano- ja urkusäveltäjiä, Artikkelisarjat: Romantiikan piano- ja urkumusiikki, Sibelius-Akatemia 2016. Viitattu 20.5.2016.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Marco Enrico Bossi