Maija Dahlgren

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Reeta Maija Dahlgren (o.s. Seppälä, 20. heinäkuuta 1927 Lahti9. toukokuuta 2014 Helsinki)[1] oli suomalainen toimittaja. Hän työskenteli Yleisradiossa parikymmentä vuotta.[2][3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskikoulun käytyään Maija Dahlgren opiskeli Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa vuosina 1946–1949 ja aloitti toimittajan uransa kotikaupunkinsa kokoomuslaisessa Lahti-lehdessä vuosina 1948–1951. Vuosina 1951–1954 hän työskenteli Yhtyneiden Kuvalehtien mainososastolla, vuosina 1955–1958 toimittajana Kuva-Posti -lehdessä ja vuosina 1958–1962 Suomen Kuvalehdessä. Vuosina 1962–1964 hän oli Eevan kauneus- ja vuosina 1964–1968 Eeva-lehden päätoimittajana sekä vuosina 1968–1975 Suomen Kuvalehden vakituisena avustajana. Vuonna 1975 Dahlgren siirtyi toimittajaksi Yleisradioon, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 1990. Työnsä ohella hän avusti kirjoituksillaan muiden muassa Suomen Sotilas-, Uusi Suomi-, Seura-, Kotiliesi- ja Me Naiset -lehtiä. Harrastuksikseen Dahlgren mainitsi historian ja ”Suomen kansan identiteetin terävöittämisen”.[3]

Vuonna 1962 Dahlgren sai esimieheltään, Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n varatoimitusjohtajalta Lauri Jäntiltä tehtäväkseen kirjoittaa elämäkerran Armi Kuuselasta, jonka valinnasta Miss Universumiksi tuli kuluneeksi kymmenen vuotta. Dahlgren ei omien sanojensa mukaan innostunut saamastaan tehtävästä. Kirja oli ennen kaikkea Jäntin kunnianosoitus ihailemalleen naiselle. Dahlgrenille itselleen ei paljastettu kirjan menekkiä, mutta hänen mukaansa sitä meni kaupaksi ”aivan kamalasti”.[4]

1980-luvulla Dahlgren pakinoi Puolin ja toisin -nimisessä radio-ohjelmassaan. Syksyllä 1981 Dahlgren ja Yleisradion nuorten radion toimittaja Anneli Tempakka herättivät huomiota arvosteltuaan ohjelmissaan edellisenä vuonna käynnistyneessä Rockradiossa esitettyjen suomalaisten rockkappaleiden sanoituksia ja Rockradion toimittajien kielenkäyttöä. Dahlgren otti omassa ohjelmassaan esille erityisesti Hassisen koneen kappaleen ”Rappiolla”. Hän luki ohjelmassaan myös hämeenlinnalaisen perheenisän lähettämän kirjeen, jossa radiossa esitettyä rockmusiikkia syytettiin huliganismiin ja tiettyyn poliittiseen katsantokantaan kasvattavaksi. Kritiikistä huolimatta Rockradio jatkoi Yleisradion ohjelmistossa aina vuoteen 1990 saakka.

Maija Dahlgren lopetti Puolin ja toisin -pakinointinsa radiossa vuonna 1985 Yleisradion ohjelmaneuvoston päätettyä supistaa hänelle myönnettyä lähetysaikaa viiteen minuuttiin kerrallaan.[5]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maija Dahlgrenin puoliso vuodesta 1954 oli toimittaja Nils Bertil Dahlgren (1914–1966). Heillä oli kaksi tytärtä ja yksi poika.[3]

Kirjallista tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Armin tarina. Yhtyneet Kuvalehdet 1962.
  • Kun on tunteet. Yleisradion julkaisusarja 61. Helsinki 1978
  • Puolin ja toisin : merkintöjä elämän marginaaliin. WSOY 1981
  • Niin väkevä on rakkaus : kuusi romanttista tositarinaa ; dialogit kirjoittanut Raimo Meltti. Atena-kustannus, Jyväskylä 1991, 2. painos 2001
  • Toimittajan muistelmat. WSOY 1991
  • Ristivetoa Kankkulassa : Studio Kymppi esittää ; toimittaneet Maija Dahlgren, Tapio Lipponen ja Kari Vanhapiha ; kirjoittajat Niilo Tarvajärvi ym. WSOY 1995

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Konttinen, Seppo: Muistot: Maija Dahlgren HS.fi. 18.5.2014. Viitattu 28.10.2015.
  2. Vuohelainen, Juha: Maija Dahlgren on kuollut Yle Uutiset. 10.5.2014. Viitattu 28.10.2015.
  3. a b c Maija Dahlgren: Toimittajan muistelmat, s. 323.
  4. Nina af Enehjelm: Armi Kuusela: myytti, julkkis ja supertähti, s. 250–251. Porvoo-Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28033-X.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1986, s. 429. Helsinki: Otava, 1985.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]