Madagaskarin taistelu
| Madagaskarin taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toista maailmansotaa | |||||||||
 Brittijoukkoja nousemassa maihin Madagaskarin itärannikolla Tamatavessa toukokuussa 1942
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
Liittoutuneet: |
|||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
10 000–15 000 |
8 000 | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
107 kuollutta |
150 kuollutta | ||||||||
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Madagaskarin taistelu eli operaatio Ironclad oli liittoutuneiden hyökkäys Vichyn Ranskan hallinnoimalle Madagaskarille toisessa maailmansodassa. Taistelut alkoivat 5. toukokuuta 1942 ja loppuivat vasta 6. marraskuuta liittoutuneiden voittoon.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keisarillisen Japanin laivaston sukellusveneet partioivat Intian valtamerellä Kaakkois-Aasian valloituksen jälkeen. Madagaskar olisi tarjonnut sataman Japanin laivastolle, jos se olisi pyrkinyt jatkamaan valloituksiaan länteen. Madagaskarille sijoittuneet japanilaiset sukellusveneet olisivat vaikeuttaneet merkittävästi tai peräti katkaisseet Hyväntoivonniemen merireitin ja siten vaarantaneet Britannian Pohjois-Afrikassa olleen 8. armeijan huollon.
Kokoonpanot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liittoutuneiden laivasto-osastoon kuuluivat lentotukialukset HMS Illustrious ja HMS Indomitable, taistelulaivat HMS Ramillies sekä risteilijät HMS Hermione ja HMS Devonshire. Raskaiden taisteluyksiköiden saattajina olivat hävittäjät HMS Active, HMS Anthony, HMS Duncan, HMS Inconstant, HMS Javelin, HMS Laforey, HMS Lightning, HMS Lookout, HMS Pakenham, HMS Paladin ja HMS Panther sekä fregatteja, korvetteja ja kuljetusaluksia. Lisäksi oli Australian laivaston hävittäjä HMAS Norman.
Vichyn Ranskan laivasto-osastoon kuului kaksi aseistettua kauppalaivaa, kaksi sluuppia sekä viisi sukellusvenettä (muun muassa Béveziers, Héros ja Monge). Alueella toimi lisäksi japanilaisia sukellusveneitä (I-10, I-16, I-18, I-20) ja pienoissukellusveneitä (M-16b ja M-20b).
Operaatio Ironclad
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liittoutuneet päättivät suorittaa maihinnousun Madagaskarille ja siitä vastaisi Britannian laivasto ja armeija. Maihinnousujoukon komentajaksi määrättiin brittien merijalkaväen kenraalimajuri Robert Sturges ja tarvittavat alukset suojaavine osastoineen koottiin pääosin Force H:sta, Kotilaivastosta ja Brittien Itäisestä laivastosta. Noin 50 aluksesta koostuvan laivasto-osaston komentajaksi määrättiin kontra-amiraali Edward Neville Syfret.
Maihinnousu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Afrikan ilmavoimien suoritettua useita tiedustelulentoja brittien 5. Jalkaväkidivisioonan 17. Jalkaväkiprikaati sekä 13. Jalkaväkiprikaati yhdessä brittien 29. Jalkaväkiprikaatin ja brittien merijalkaväen 5 Commando kanssa suorittivat maihinnousun saaren pohjoiskärkeen Courrierin lahteen ja Ambararatan lahteen. Maihinnousupaikat olivat hieman länteen Madagaskarin tärkeimmästä satamasta Diego Suarezista. Samanaikaisesti suoritettiin itärannikolle harhautushyökkäys.
Hyökkääjien ilmasuoja muodostui laivaston ilmavoimien Fairey Albacore, Grumman Martlet ja Fairey Swordfish koneista sekä pienestä määrästä Etelä-Afrikan ilmavoimien koneita. Koneet hyökkäsivät pääasiassa Vichyn Ranskan laivaston kimppuun estäen sitä tukemasta puolustajien taistelua.
Puolustautuvia Vichyn Ranskan joukkoja komensi kenraalikuvernööri Armand Léon Annet, jolla oli käytettävissään noin 8 000 sotilasta, joista noin 6 000 oli paikallisista koottuja joukkoja. Loppuosa koostui pääosin senegalilaisista joukoista. Joukoista oli 1 500–3 000 sotilasta oli sijoitettu Diego Suarezin alueelle. Saaren laivasto sekä ilmapuolustus oli joko vähäistä tai sitten vanhentunutta. Ainoastaan kahdeksan rannikkopatteria, kaksi aseistettua kauppalaivaa, kaksi sluuppia, viisi sukellusvenettä sekä 17 Morane-Saulnier 406 hävittäjää ja kymmenen Potez 63 -pommikonetta.
Diego Suarez antautui maihinnousujoukoille 7. toukokuuta, mutta pääosa puolustautuneista Vichyn joukoista vetäytyi etelään. Japanilaiset sukellusveneet saapuivat alueelle kolme viikkoa myöhemmin 29. toukokuuta. I-10 lähettämä tiedustelukone havaitsi taistelulaiva HMS Ramilliesin Diego Suarezin satamassa. Kone kuitenkin havaittiin ja Ramillies vaihtoi ankkuriapaikkaa.Sukellusveneet I-16 ja I-20 lähettivät matkaan kaksi pienoissukellusvenettä, joista toisen onnistui tunkeutua satamaan ja laukaista kaksi torpedoa korvettien syvyyspommeista huolimatta. Torpedoista toinen vaurioitti vakavasti HMS Ramilliesia ja toinen upotti öljytankkeri British Loyaltyn.
Pienoissukellusvene M-20b:n miehistö luutnantti Saburo Akieda ja aliupseeri Masami Takemoto ajoivat sukellusveneensä rantaan Nosy Antalikelyssä ja pakenivat sisämaahan ja sieltä noutopaikkaan Cape Amberin lähistölle. Japanilaisten reitistä saatiin tieto heidän ostettuaan ruokaa ja kumpikin sai surmansa merijalkaväen kanssa syntyneessä tulitaistelussa kolme päivää myöhemmin. Toinen pienoissukellusvene (M-16b) tuhoutui kovassa merenkäynnissä.
Saaren valtaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taistelut jatkuivat usean kuukauden ajan. Kesän kuluessa brittien 5. Divisioonan joukot siirrettiin Intiaan ja 22. kesäkuuta Itä-Afrikan prikaati (King’s African Rifles) saapui Madagaskarille. Vahvennettu Etelä-Afrikan 7. Motorisoitu prikaati ja Rhodesian 27. Jalkaväkiprikaati rantautuivat muutamaa viikkoa myöhemmin.
29. Prikaati ja vahvennettu 22. Prikaati suorittivat maihinnousun Majungaan 10. syyskuuta saattaakseen taistelutoimet päätökseen ennen sadekauden alkamista. Vichyn joukot olivat tehneet runsaasti murroksia pääteille ja onnistuivat niiden avulla hidastamaan maihinnousseiden joukkojen etenemistä sisämaahan. Liittoutuneiden joukot onnistuivat kuitenkin valtaamaan saaren pääkaupungin Tananariven ja sitten Ambalavaon kaupungin. Tämän jälkeen oli enää Andriamanalinan valtaus 18. lokakuuta.
Vichyn joukot antautuivat 8. marraskuuta lähellä Ilhosya saaren eteläosassa.
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maihinnousussa Diego Suareziin liittoutuneet kärsivät noin 500 sotilaan tappiot kaatuneina ja haavoittuneina ja sen jälkeisissä taisteluissa kaatui vielä noin 30 sotilasta ja haavoittui 90 10. syyskuuta mennessä.
Madagaskarin hallinto siirrettiin Vapaan Ranskan kenraalille Paul Legentilhommelle.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Munro, Archie: The Winston Special - Troopships via the Cape 1940-1943. Cornwall: Maritime Books, 2006. ISBN 1-904459-20-X (englanniksi)
- Shores, Christopher: Dust Clouds in the Middle East - The Air War for East Africa, Iraq, Syria, Iran and Madagascar, 1940-1942. Lontoo: Grub Street, 2010. ISBN 978-1-898697-37-4 (englanniksi)
- Woodburn, Kirby, S.: The War against Japan Volume II - India's Most Dangerous Hour. Sussex: Naval Military Press, 2004. ISBN 1-845740-61-0 (englanniksi)